Äsh. Pientä keskiviikkomanailua..

Okei, eli vaikka sitä kuinka yrittäisi tässä niinsanotusti elellä "omaa arkielämää", niin väistämättä sitä "vahingossa" ja "tahallaan" katselee 24/7:n kautta Big Brotheria. Tällä hetkellä nyppii ihan hulluna, koska kuten arvata saattaa, olen jutellut monien ihmisten kanssa tästä vuodesta, sekä myös lukenut mediassa läpikäytyjä asioita.

Mikä nyt niin ottaa päähän tämän vuoden ja tämänhetken BB-talossa ja asukkaissa?

Eritoten se, kuten monet, todella monet, ihmiset ulkomaailmassa ovat sanoneet, että "persoonat on jo häädetty ulos talosta", pitää liian hyvin paikkansa. Mitähän se Isoveli siellä miettii, onko hänellä joku masterplan tälle kaudelle, vai mikä. Tietenkään niinkään arvaamattomasta tyypistä kuin Isoveli ei voi saada mitään selkoa, joten spekuloinnit jää puolitiehen jo tässä vaiheessa.
MIKSI ihmeessä kaikki vahvat, ja jopa kuvankauniit, älykkäät sekä tarvittaessa tilanteeseen mukautuvat ihmiset on jo lähetetty kotiin? Puhun siis tällä hetkellä kanssakilpailijoista- ja asukeistani, en niinkään itsestäni, vaikkakin tottakai lasken oman persoonani näiden muiden kauden 2012 aloittaneiden joukkoon ( Ira, Irina, Anne, Leina, Pia, Katarina, Johanna, Janita). Viime sunnuntaina tippuneesta Jonista en aio sanoa sanaakaan, sillä en häntä tunne, enkä mitä ilmeisimmin koskaan tule tuntemaankaan, antaa heidän jotka hänet tuntee, tehdä omat päätöksensä ja päätelmänsä hänestä.
Eniten tässä nyt on pistänyt silmään se, että suurin osa ehkäpä, jopa, melkein voisi sanoa, kauneimmista BB-asukkaista on joko poistettu tai häädetty talosta.

Tämänhetkinen tilannearvio, mitä bb-talossa tullaan näkemään vielä tällä kaudella?

Kuulkaa, ei yhtikäs yhtään mitään, jos tilanne jatkuu samana. Toivoin kolmen uuden miesasukkaan saapuessa taloon, että edes yksi, tai miksei jopa kaksikin heistä olisi todella iso, vahva persoona, joka jäisi varmasti kaikkien mieleen. MUTTA EI? MITÄ TAPAHTUI? KEITÄ NOI NYT ON? Hajuttomia, värittömiä, näkymättömiä. Ei siis mitään muutosta tilanteeseen. Uuu, ehkä pari pikku riitaa ja joitakin parinvaihdoksia, mutta jostain kumman syystä tilanne kuminauhan lailla pongahti taas samaan lähtöpisteeseen, kaikki sulassa sovussa eteenpäin. Okei, en ole draamakuningatar, mutta edes että tulisi joitakin kunnon asiapohjaisia faitteja asukkaiden kesken, kuppikunnat on in ja silleen. Se nyt vaan ei onnistu tuolla porukalla. Kanssa-asukkaistani lykkäisin Annen suoraa päätä takaisin talon sisuksiin, sillä hänessä on sitä jotain, häntä jaksaisi katsella.
Tämänhetkisessä talotilanteessa on tasan kolme vahvaa persoonaa, ((((ja hei muistakaa, nää on tosiaan vain, ja ainoastaan mun mielipiteitä!)))
Iida, Markus ja Jonna A.
Siinä teille esimerkkejä. En kiellä ettenkö pitäisi myös todella paljon muista alkuperäisistä asukkaista, mutta suosikkejahan saa olla ja siinä on minun top 3, omassa järjestyksessään. Tomi on myös yksi jolle annan roimasti kunnianosoituspisteitä, siinä vasta sisupussi.

Ai niin. Unohdin yhden pikkuisen tärkeän jutun. Jos Isoveli saisi koukutettua jonkun korkealle, tai korkeammalle koulutetun ihmisen taloon, niin paikasta tulisi kertaheitolla mielenkiintoisempi! Trust me evribadi ;)

Uudelleensyntymä ja sitä rataa.

Huh. Blogin uudelleenaloittaminen ja uudelleenkirjoittaminen. Voiko mikään olla jännempää kuin tää fiilis! Taustalla Katsomosta Big Brother 24/7 tällä hetkellä auki, ja tunnelmat on vähän niin ja näin. Hassuinta on se, että mä istun tässä ja kirjotan, ja nuo ihmiset, ketkä tunsin, tai ainakin luulin tuntevani, kokonaiset 5 viikkoa itse talossa, on tuolla edelleen. Niin lähellä mutta silti niin kaukana. :D

[[pikkutiedote:Totuushan on, että kerkesin jo aloittaa tämän blogini uudelleenkirjoittamisen kerran uudestaan, noin 15 minuuttia sitten, ja tekniikan ihmelapsena onnistuin painamaan jotain mukavaa näppäinyhdistelmää, joka sitten kadotti koko kauniin tekstini, minkä olin saanut tähän väsättyä. Se saattoi ollakkin ehkä hieman söpömpää luettavaa kuin tämä uusi versio, mutta sitten tuli tollanen takapakki ja tunnetusti kärsivällisyyteni loppuu usein lyhyeen, enkä jaksanut enää väkertää mitään turhaa kliseshaibaa tähän. Löysin sen sitten loppujen lopuksi tuolta luonnoksien keskeltä, mutta päätin sitten kirjoittaa uudelleen koko jutun.]]

Joo elikkä, ajattelin siis aloittaa uudestaan tän mun vuosi sitten aloittamani blogin, poistin siis ne tekstit, mitä mulla täällä oli, niille joita jäi askarruttamaan niin tekstit olivat vuodelta 2011 marraskuulta, eli pian noin vuosi sitten..., ja aloitan niinsanotusti puhtaalta pöydältä. EI-NIIN-KAUNIS-ulkoasuni tälle blogille sai kuitenkin jäädä, koska tunsin siinä jonkunlaista nostalgiaa, sillä jokainen ihmisen luomus on tehty jossain mielentilassa. Halusin jotenkin jättää edes jotain muistoja niinsanotusta "entisestä elämästäni" tähän muistuttamaan, että sama nainenhan tässä ollaan, eri verkkarit vaan jalassa.

[[pikkutiedote:
Jokainen varmasti blogini ulkoasua katsoessaan näkee, että siellä taustallahan komeilee kuvankaunis, älykäs ja karismaattinen idolini, Katie Price (a.k.a. Jordan). En muista, milloin löysin hänet, tai mistä löysin, mutta ensimmäiseltä katsomalta ihastuin häneen. Ihastumisella tarkoitan, että ihailen tuota julkisuuden henkilöä sydämeni pohjasta. Olen ottanut hänet niinsanotuksi osaksi elämääni, matkin häntä tietyissä asioissa, kuten meikissä ja hiuksissa, aina joltakin osaa. En siis yritä olla ilmetty hän, vaan tiettyjä piirteitä olen häneltä kopioinut.]]

Alkuun haluan pyytää, että anonyymisti ihmisiä haukkuvat ihmiset voivat jättää sanomatta asiaansa, rakentavaa kritiikkiä saa laittaa tietysti, mutta mieluiten nimen takaa. Tämänkin pyynnön voisi melkein ottaa pois kokonaan, kukaan sitä kuitenkaan edes huomaa, ja seläntakana puhuvat ihmiset eivät koskaan tästä maailmasta lopu, niinkuin eivät mielipiteetkään. Mikä on todella hieno juttu, koska sillähän me saadaan tätä meidän pyörivää palloa eteenpäin kehityksessä ja kaikenlaista muuta mukavaa!

Eiköhän se alkupuhe ja paskanjauhanta ollut nyt siinä. Aika kankea ensimmäinen kirjoitus, mutta pistetään vaikka illalla vähän liukkaria tähän hommaan. Kukaan ei ole seppä syntyessään.... ...eihän?