Voi Wellneteus sentään..

Ihmiset. Älkää koskaan menkö Wellneteukseen, jos ette halua löytää maailman upeimpia treenikamppeita.

Mä en oo nyt ihan varma mistä tää mun kamovillitys taas alkoi. Taisin nähdä kaupungilla yhden naisen, jolla oli aivan upeat maastokuvioiset legginsit. Tänään sitten käydessäni  Wellneteuksen liikkeessä, ihan vain hakemassa nuo hanskat, niin näin nää   pöksyt. o.o Menin kotiin, söin, katsoin hetken telkkaria ja huomasin että mietin niitä pöksyjä vaan koko ajan. Hain ne sitten kotiin. 

Sellasia. Aivan sikatyylit myös päällä! BetterBodies tekee muutenkin mun mielestä parhaiten istuvat reenivaatteet.

Eipä sen kummempaa,

xxx Sarah

Torstai on edelleen toivoa täynnä. :3

Hepskukkuu, ihana torstai!

Tämä torstai muutti taas hiukan elämääni. Sain asioita järjestykseen ja jälleen vähän taakkaa pois harteilta. Enimmäkseen henkistä taakkaa, eikä sitäkään olisi, ellen keksisi stressata aina jokaisesta pikkuasiasta mitä elämässäni tapahtuu.

Nyt kaikki on siis hyvin 8) ... Ehkä jopa paremmin kuin hyvin..

 Tänään salilta kävin treenin jälkeen hakemassa tollasen CMS-matkustuspassin, jolla pääsee sitten tuossa kun lähdetään viikonloppulomalle parhaan ystäväni Wilhelmiinan kanssa Helsinkiin, niin Helsinki Sports Clubille vähän pumppaamaan.. :)
Muutenkin, tuolla niinsanotulla "omalla" salillani, WSC:llä on mielestäni aivan mielettömät edut ja puitteet. Onhan se toki Suomen suurin sali, mutta myös nimensä mittainen.
Jos joku joskus on tulossa Vaasaan käymään, niin suosittelen EHDOTTOMASTI vierailua WSC:llä. Mahtava mesta, hyvä ilmapiiri ja viihtyisä ympäristö.

Kekkasin tuossa viikonlopun aikana uuden ruoan. Ei tää nyt kaikille oo uusi, mutta mulle on.
Eli j-lihaa, sinne vatkaa pari kolme neljä munaa sekaan, mahdollisesti myös halutessaan paprikaa, ne paistaa pannulla ja voila. Päälle raejuustoa ja ehkä fetajuustoa. Mitä nyt mieli tekee ja mitä jääkaapista sattuu löytymään. Suosittelen! (:

 Eipä sitten tänään muuta! Pitäkää itsenne miehinä ja naisina, voikaa, syökää ja liikkukaa hyvin!

xoxo
Sarah

Keskiviikkopumppi!

Mahtavaa keskiviikkopäivää kaikille, ai että kun on hyvä olo! 8)
Tästä hyvästä olosta saan kiittää vain ja ainoastaan, Dynaforden ruusujuuriuutetta! Se todella toimii, suosittelen niin lämpimästi kuin vain voin.

 Maku ei ehkä ole se kaikkein mahtavin, mutta sen voi sekoittaa veden sijaan myös vaikkapa jääteen, normaalin teen tai jonkun muun juoman joukkoon. Itse vedin tänään ekaa kertaa suoraan sheikkeriin ja veden kanssa kitusiin.

Kerrankin luontaistuote, joka todella toimii! Jaksat paremmin, väsyneisyydestä ei ole tietoakaan tämän jälkeen.

Tänään taas uurastin salilla ja vedin treenin siten, että kuuntelin vain, ja ainoastaan päätäni. Että missä vaiheessa yleensä tulee se että "nyt ei jaksa enää", sitten kun se tuli, arvioin kroppani jaksamuksen. Ja kroppahan jaksoi. Tästä siis huomasin, että kyllä se kaikki vaan lähtee sieltä pääkopasta.
Älkää kuunnelko niitä ajatuksia, jotka yrittävät lannistaa, vaan niitä, jotka jaksavat kannustaa.

Huomasin treenini melkein lopussa, että olkapään lihakseni näkyy! Hihi, olin niin onnellinen että vedin hymyssä suin treenin loppuun ja päätin palkita itseni solariumilla. Se on niin hieeeno! <3

Mietiskelin tässä huomista jalkatreeniä, että uskaltaudunko menemään salin "isojen poikien puolelle" tekemään jalat.. Nimitys on siis ihan, vain ja ainoastaan minun ja ystävieni kesken keksitty nimi Wasa Sports Clubilla, sillä mielestämme salin "takaosassa" on niinsanotusti "isot pojat" aina pumppaamassa, sinne ei oo pikkutytöillä asiaa.. :D

Laitan huomenna taas uutta kuvaa.
See ya, xoxo

Sarah

Musta tuli kummi! :)

Kummituksena olon iloja part 1. :)

Eli..

Ei. Kukaan ei ole pyytänyt minua tulemaan lapselleen kummiksi. Sen päivän kun näen, että joku pitää minua niin tunnollisena ja kummiaineksena, tiedän, että olen selvästikkin kasvanut aikuiseksi.

Kummityttöni on vain hiukan karvaisempi versio.

 Nelli, 4- vuotias pointterityttö! :)

Aivan pakko ylistää myös täällä. Jos olette joskus tavanneet kiltin koiran, niin tässä on niiden kaikkien kilttien koirien äiti. Nelli on ehkä maailman kultaisin olento. Niin rauhallinen, iloinen ja reipas likka.
Nelli tulee siis olemaan minulla hoidossa aina silloin tällöin ehkä vähän pidempiäkin ajanjaksoja, omistajansa poissaollessa.

Happyhappy joyjoy! Oon ikionnellinen tästä! 

Sainkin pienen mietteen tästä kummitoiminnasta, löysin internetistä tasan yhden koirakummiyhdistyksen, ja mitä ilmeisimmin se toimii ympäri Suomen maata.

Mutta, entäs jos uusi yhdistys alkaisi toimimaan Pohjanmaan alueella.. ;)

Pennut s. 5.4.2013 !

Hienosti meni keisarileikkaus ja Thelmakin alkoi tuossa iltaa myöden heräilemään ja olemaan taas oma virkeä itsensä. Pennut vielä sokeita ja kuuroja, mutta sitäkin enemmän asiaa tuntuu olevan. Itsellä aikamoinen väsy päällä, kun silmä kovana tarkkaillut pentuja ja niiden mammaa, että kaikki on hyvin.

" Aatami ja Eeva "

Yksi narttu ja yksi uros irlanninsusikoiranpentu sieltä tuli, "Aatami ja Eeva". Pennut syntyivät keisarileikkauksella. Painoa oli n. 840 grammaa, mikä on erittäin paljon. Pienokaiset olivat todella suuria ikäisiksiin.

Kauhia imuutus päällänsä.

Sisko ja sen veli.

Siskon vieressä on hyvä olla ja toisinpäin.

Mammimista.

Tässä vaiheessa äiti Thelma oli vielä hiukan lampaiden laskun puolella.

Pentulaatikossa kauhea hässäkkä välillä päällä. Laatikon pohjalle laitettu lämpöpeitto lämmittää mahan alla. 

Aurinkoa, vauhtia ja irlanninsusikoiria.

Eilen oli kyllä mukava päivä. Käytiin tosiaan poikaystäväni kanssa juoksuttamassa Maijua ja Freddietä, mun lempparikaksikkoa kaikista kuudesta irlanninsusikoirasta. Samalla tietysti joutu moikkaan pikkusta pentuirlista Aidaa sekä muita asukkeja.

Ulkona otetuissa kuvissa seikkailee Maiju ja Freddie, ja vasemman alanurkan omistaa koko joukon suurikokoisin irlis, Jone.
Nämä ovat siis Kennel Tinwhistle's :in koiria. Kennelin omistaja, Taina Niemelä on siis poikaystäväni äitipuoli. :)
Tänään onkin sitten vuorossa Thelma ja keisarileikkaus. Ai että kuinka jännittävää!
Tuntuu kyllä, että Aidassakin olisi jo ihan tarpeeksi hampaita ja kynsiä.. Mutta koiraperheeseen mahtuu aina uusi jäsen. Tosta vois tulla vaikka mun motto :)

Voi eikä, ei saisi eksyä Apula.fi:n sivuille koskaan.. Voisin ottaa vaikka kaikki nuo koirat. Tosin, varmasti jossain vaiheessa siirrytään Apulan sivuille aivan tarkoituksellakin. Tietysti ensin kyselen suhteellisen laajaksi kasvaneelta koiraystäväjoukoltani mahdollisia tietyn rodun kasvattajia..
Talouteemme on siis tulevaisuudessa tulossa ainakin...

Irlanninsusikoira

Dogo Argentino

Hollanninpaimenkoira, lyhytkarvainen

Poikaystäväni nimittäin lupasi, että enintään kaksi koiraa, sitten pienen palaverin päätteeksi sovin itseni kanssa että enintään neljä. :)

Rakastan koiria. Ja ystäviäni. Ja perhettä. Ja teitä. :)

Myöhempiin!

Blogger @ my very own mobile!

Oon vissiin älyttömän hidas näissä kaikissa, kun nyt vasta sain tän asennettua mun luuriin. No mutta kuitenkin. Tässä sitä nyt kirjotellaan sitten puhelimella näitä bloggauksia!

On varmaan hiukka helpompi saada ajankohtaiset kuvatkin näihin ja sitä rataa.

En oo sitten kyllä YHTÄÄN varma siitä, kuinka tää toimii ja tulee näkymään ulospäin, täytyy sitten käydä katsomassa läppärillä jälkeenpäin.

Nyt olis aika hilata perse ylös tältä sohvalta täältä läppärin alta. Telkku kiinni ja ylös, ulos ja lenkille! Siellä olis pari irlanninsusikoiraa jotka tahtoo raviradalle juoksemaan :) Illempaan! Kuvia tulossa näistä "pienistä" kavereista.

Pus,
Sarah

Neuloja ja ulkomaanmatka!

Tiedättehän, kun otetaan verikoe. Neula työnnetään suoneen, imetään se veri siihen putkiloon ja thats it. Not a big deal.

Ei munkaan mielestä. Mutta sitten kun on rokotteen aika..

EN TIEDÄ MITÄÄN INHOTTAVAMMAN TUNTUISTA, KUIN TÄMÄ, ETTÄ SE PIIKKI TYÖNNETÄÄN LIHAKSEEN. (+ tietysti mun polvitaivekammo mutta tää oli vielä kamalampi.)
Tää rokotus iskettiin mulle eilen klo 10:30 aamulla, ja vieläkin on lihas kosketusarka ja juntturassa. Onneksi se oli mukava lääkäri, koska olin niin herkässä tilassa tuota laitettaessa, että olisi voinut tädille tai sedälle käydä köpelösti jos olisi sanonut jotain väärin. Se riitti täysin, että äiti hihitteli vieressä kun meikä veti aivan kalpeana hiljaa piikki kiinni lihassa.
On se kumma kun joutuu ottamaan kaikenmaailman rokotuksia, ihan vaan siksi että haluaa käydä toisessa maassa.

Ollaan siis äidin kanssa lähdössä marraskuussa Turkkiin ja ollaan nyt sitten hyvissä ajoin ottamassa rokotukset. Kyseessä siis ensimmäinen rokote hepatiittirokotteista. Noin kuukauden päästä seuraava, ja sitten viimeinen onkin puolen vuoden päästä.

Turkinmatkaa ennen onkin luvassa kaikkea tällaista, tai ainakin tämännäköistä. Kuvassa yksi parhaimpia ystäviäni koiransa kanssa. Kyseessä siis Sandra ja belgianpaimenkoira malinois, pikkuflikka Demi. Sandralla on toinenkin mali, Ferra, mutta Ferrasta en ole kerennyt vielä ottaa kuvia in action, kun joka kerran on ollut akku melkein loppu. Tai no on yksi kuva kummastakin;

Ollut aivan upeita ilmoja nyt maaliskuun lopulla ja huhtikuun alussa. Aurinko porottanut täydeltä taivaalta sinisen viittansa kanssa.

Hollanninpaimenkoira Zusje kotonansa. ((muistutuksena: Kuten kuvasta näkyy, Zusje oli tuolloin vielä tiineenä, ja kaksi päivää eteenpäin kuvan otosta synnytti 6 pentua, joista 5 jäi henkiin. Kaikki narttuja. ))
 Pennusta teen sitten maailman parhaan harrastuskoiran. Ainakin yritän parhaani mukaan, ja Sandra lupasi olla tukena ja turvana heikkoina hetkinä. Eli ei siis mitään hätää! :)

Aurinkoista torstain jatkoa.

5 päivää synttäreihin! B)

Huomenia!

Hui, kuten otsikossa mainitsinkin jo, mun synttäreihin on enää 5 päivää! Tosin, onhan silloin mun kahden isoveljenkin synttärit samana päivänä, ja toinen heistä täyttää 30-vuotta, joten, taitaa nämä kemut mennä täysin iloksi hänen puolelleen.

Tässä hituCen vanha kuva meistä, mutta kuva kuin kuva. Ylhäällä siis minä ja siskoni Laura, alarivissä vasemmalta oikealle meneekin vanhemmuusjärjestyksessä, Mikael (jonka piti tämäkin kuva sitten ikuistaa mukavalla ilmeellä), Janne sekä Henri. Rakkaat sisarukseni. :)

Se on aika hassu juttu kyllä. Monet ei usko ensikuulemalta sitä. Minkä ymmärrän täysin, koska ei se nyt mitenkään kovin yleistä ole, että samassa perheessä, eri vuonna syntyneitä samana päivänä olisi kovin monta. Perheessämme on kolme samana päivänä syntynyttä, mutta eri vuosina. Mikael, vanhin isoveljeni on syntynyt vuonna -81, toiseksi vanhin veljeni -83, ja minä -92.
Siihen lisätäkseni vielä yhden veljen, nuorimman heistä sekä perheen vanhimman, eli siskoni. -88 nuorin veljeni ja -80 siskoni.

INSTAGRAM - my little love of my life.
En muista koska niinsanotusti discoverasin Instagramin, mutta oon kyllä tosi onnellinen että sen löysin. 
Minut löytää sieltä sarahnousiainen / @sarahnousiainen - nimimerkin takaa. Käyttäjänimeni on yksityinen, mutta siitä vaan rohkeasti painamaan seuraa-nappia niin hyväksyn niitä. Kuten kuvatsa näkyy, mulla on vasta köyhät 218 seuraajaa, ja lisää on saatava!

Instagramista löytää kyllä kaikenlaisia inspiraation alkuja. Niinkuin tämä tässä. Ai ettien että kun olisi tyylikästä alkaa kirjoittamaan koirien muotilehteä. Tai no, ei kirjoittamaan mutta kuvaamaan. Olen ammatiltani media-assistentti, joten osaan jotenkuten (;D) käyttää kameraa, ja sitäpaitsi vuosiluokallani ammattikoulussa, oli niin monta huippua valokuvaajaa, että voisin heistä palkata pari tekemään juttua kanssani. He ovat sopivasti levittäytyneetkin ympäri Suomea, joten kuvaaminen olisi samantien monessa eri toimipaikassa, ympäri maata. Mikä olisi levinneisyyden kannalta ERITTÄIN HYVÄ, ellei täydellinen idea.

Itseasiassa juuri tänäaamuna lisäsinkin pienimuotoisen suruttelukuvan IG:hen, nimittäin näistä;

PIRU VIE PHILIPS! LUOTIN SUHUN!
Eli ostin nämä Clas Ohlsonilta tuossa viimelauantaina, ainakin mun mielestä tosi kalliit kuulokkeiksi (melkein 40 euroa). JA SITTEN KUN EILEN KOKEILIN HETKEN NIITÄ IHAN VAAN TÄSSÄ KOTOSALLA, NIIN RIGHTISTA LÄHTI ÄÄNET!?!?!?! WTF! Pikkasen petyin. Siinä on semmonen juttu, että kun mun korvassa ei pysy pelkkä nappi, eikä pelkkä tollanen imukuppipää, vaan niissä on pakko olla vielä noi korvan taa laitettavat systeemit. Aina kuulokkeet tippuu ja lentelee missä sattuu, kun esimerkiksi vedät täysiä juoksumatolla niin se on tosi jees, kun tunnet että nonni nyt lähti kuulokkeet, ja sitten ne onkin jo takaseinässä, juoksumaton vauhdin saattelemana. Ehkä jopa hyvällä säkällä astut itse pari kertaa niiden päälle.
Oon käyttänyt nyt ennenkun oon nämä tuelliset kuulokkeet hommannut, niin SÄHKÖTEIPPIÄ, millä oon sitten teipannut ne fucking kuulokkeet mun korvaan kiinni. :D Pari kertaa pukkarissa on jotkut naikkoset kyselly, että oonko lähdössä vetämään vauhdikastakin tuntia johkin kun täytyy vetää kunnolla teippiä.. No juu en ollut :(
Mutta sitten. Nyt kaikki onkin täysin hyvin.
Kokeilin niitä nimittäin äsken taas ihan huvin ja urheilun kannalta, niin toimi aivan täydellisesti. Hmm? Kosketushäikkä? Muuten vaan mukava temppuilu siltä varalta, että toimiikin, jos on viemässä takaisin liikkeeseen?

En oo kyllä koskaan ollut sellanen ihminen, että veisin takaisin liikkeeseen jonkun ostamani asian / tavaran, jos se ei ole TÄYSIN käyttökelvoton tai vain vähän rikki heti seuraavana päivänä ostosta. Olen tyytynyt myös hiukan huonompaan. Tai pakosta edes pieni rikkoontuminen tai käyttöhäikkä ei edes haittaa.  Sitäpaitsi olen niin onneton kaikenlaisen uuden ja hienon kanssa, että varon niitä niin paljon, että varmasti särjen edes jotain.
En kehtaisi ikinä mennä huutamaan mihinkään kauppaan myyjille että "Vittu tää ei toiminut, antakaa uus heti paikalla!!!" ( Niinkuin valitettavan moni tekee, en tiedä sitten mistä moisia älyväläyksiä tulee?? Se myyjä voinu tietää että se ei toiminutkaan täydellisesti, eikä varmastikaan ole hän ollut joka on k.o. esineen koonnut.)
Pakko kyllä myöntää, että H&M:ssä kävin kerran kolme kertaa, SUKKAHOUSUJEN takia. B|
Ne repes joka kerran kun laitoin päälle niin haaroista.
Tosin, kolmannella kerralla myyjä kertoi, että k.o. sukkahousuista on muuallakin tullut sama ongelma esille, ja niissä oli valmistusvika. Olin helpottunut. Aluksi myyjä katsoi mua kyllä silleen, että mitenköhän toi vetää nää jalkaan tai yleensäkin, mitäköhän teen niillä kun joka päivä ovat rikki.

Aamupostaus, done. Mulla on nimittäin vapaata ensmaanantaille asti, ellei lauantain yövuoroa Rocktailssissa lasketa, joten näitä postauksia saattaa paukahdella tänne ennätysmäärä. Oon myös ollut hiukka kipeänä tässä jo tovin, joten uloskaan en väkisin varmastikaan lähde. Tosin siellä on UPEA ilma. Katsellaan.

P.S. Ai niin! Veljeni koira Mokka tulee hoitoon viikonlopuksi äitini luokse, varmasti tulee kuvia myös sieltä sitten :)

Bai. <3

Huh huhtikuuta. Wuf.

Kamala kun oon ihan unohtanut koko blogin. :) Pitäis useammin muistaa ilmoittaa itsestään.

Kauhean ahdistavaa esimerkiksi googlettaa itsensä. Yök mikä fiilis. En kylläkään tiedä että miksi mutta jotenkin.

Tässä ollaan nyt oltu melkein koko pääsiäinen lomilla ja vähän niinsanottua omaa saikkua pidetty. Ollut aivan järkkyjä oloja. Tiedä sitten, alkaako mullakin patoutumaan paniikkihäiriö. Ahdistaa, kun ahdistaa niin paljon. :D Ei ole helppoa kun on vaikeaa.

Tässä on nyt koirailtu tosi paljon viimeaikoina, oma koirani Laika kävi steriloitavana viimeviikolla ja on nyt taas kuin eri koira. Hienosti selvisi leikkauksesta vaikka 10 vuotta neidillä jo mittarissa.

Siperianhusky narttu, Laika, synt. 25.5.2003

Hiukan se oli raasun näköinen kotiutuessaan ja kun tää kyseinen kinkkuverkko oli puettu päälleen. Pian saa lähteä taas viemään Laikaa ulos. Itseasiassa tänä viikonloppuna veljeni koira Mokka (sekarotuinen, cockerspanieli+mäyräkoiramix) tulee jälleen hoitoon. Ja Mokkahan näyttää tältä...

Mokka on erittäin miellyttämisenhaluinen pikku pötkylä. Tältä koiralta ei tosiaan tarmoa puutu. Aina valmis leikkimään tai lenkkeilemään. Helposti vetää Laikankin rinnalla melkein 15 kilometriä lenkkiä, vaikka kokoa ei olekaan paljoa. Mokka on myös erittäin tottelevainen, kiitos veljeni ja hänen avovaimonsa koulutuksen. Tyttö on todella lempeä ja ihan tosi, symppis. Tämä flikka tietää, milloin olet huonolla päällä ja tarvitset jotakuta jonka vieressä olla. Mokka tarjoaa mieluusti seuraa. Ihana pieni. 

Sitten voidaankin siirtyä vielä kiinnostavampaan aiheeseen.. ;) Eli tässä on pentue, josta mahdollisesti kasvattajan kanssa katsomme sopivan sijoitukseen tulevan nartun minulle! Eli kyseessä hollanninpaimenkoiria, kuvan pennut ovat kaikki narttuja. Niitä syntyi alunperin kuusi, mutta yksi niistä ei jaksanut ja sai siivet selkäänsä. Kaksi syntyi raidattomana, mikä tekee niistä värivirheellisiä. Henkilökohtaisesti ihastuin juuri tuohon oikeassa reunassa olevaan raidattomaan niin paljon, että itsekin ihmettelen.. :') Harrastuskoiraahan minä haen, ja raidoilla tai ilman, ei vaikuta koiran osaamiseen. Tosin, sijoitusmielessä kasvattajalla ei olisi mitään ideaa sijoittaa värivikaista holskua. Olisin oiva sijoituskohde, koska asun sen verran lähellä tätä kyseistä kasvattajaa. Muut kiinnostuneet ostajat asuvat kauempana, ja halusivat uroksen. 

 Sitten vielä pientä herkistelyä. Käytiin tuossa yksi keskiviikko poikaystäväni kanssa ulkona. Kuvan ottohetkestä ei kauaakaan, kun minulla alkoi pyöriä niin mahassa kuin päässäkin, ja lähdimme kotiin. Hauskaa oli kuitenkin sen aikaa mitä ehti olla. :)

Aaaaaa loppuun vielä mahtava kappale! Rangdadangdangdangdangdigidigi!! :D
Arash - She makes me go