Aaa.. So limitless.

Miltä tuntuis, kun pystyis elämään rajattomasti? Tekeen ihan mitä tahansa, missä tahansa, milloin tahansa, ihan vaan siksi koska pystyy siihen? Kuinka siinä vaiheessa pysyisi pää kasassa?

Niin paljon kysymyksiä, niin vähän vastauksia. Tosin monia malliesimerkkejä on vähän liiankin monta.
Näemme monia, jotka ovat seonneet rahasta. Ja pahasti.

Sanotaan, että raha tuo valtaa. Raha rikkoo rajoja. Niinhän se tekee. Itse en oo vielä koskaan päässyt siihen tilanteeseen, että voisi elää edes jotenkin ilman rajoja. Se tuntuu kyllä olevan jonkunlainen päämäärä.
Ei tietenkään mitään tyhmiä, lainvastaisia asioita, mutta sellaisia, että ei tarvitse stressata huomisesta.

Mutta missä sen kaiken kultainen keskitie menee, se pitäisi ensin selvittää. Ihan vaan siksi, ettei jokin osa aivoissa menisi lukkoon, ja alkaisi käyttäytyä kuin aivoton vuohi.

Ehkä oma perhe, koti, vakituinen työpaikka, yleensäkkin elämä, joka olisi vakaa ja säännöllinen tois sen rauhallisuuden joka tarvitaan sellasen vallan pitämiseen.

Ihmiset, ilman ylenpalttista valtaa, etsivät sitä kaikkea onnellisuutta alkoholista.
Ihmiset, ylenpalttisella vallalla, etsivät sitä onnellisuutta huumeista, jota alkoholi ei enää tuonut ajan saatossa.

Meitä tarvitaan kaikenlaisia tähän maailmaan, mutta kuka päättää sen, ketkä saavat elää rajattomasti, ja kuka asettaa rajat vallattomille. Niissä saappaissa en ikimaailmassa haluaisi olla.

Oon joskus myös kuullut, että rajat tuo turvaa. Mä elän mielummin turvassa.

- Sarah

9.9.

Huomenta :) .

Tai oikeastaan, päivää, herännyt oon kyllä jo klo 04:10 mutta sitten töiden jälkeen päätin, että ummistan "ihan vain hetkeksi" silmät. Noh, jokainen tietää kuinka siinä käy.. :D

  

   Tän kesän ehdoton ykkösostos on ollut mulle Playstation 3. En ehkä niinkään pelaa sillä, mutta leffat se pyörittää erinomaisesti. Ja niitä on tullutkin katottua ihan kiitettävästi. Olin töissä Vaasan FilmTown-liikkeessä, ja sen lopettaessa sieltä sai ostettua suht halvalla hyviä elokuvia. Nyt on sitten elokuvahylly ihan täynnä katsottuja ja katsomattomia elokuvia, uusia ja vanhoja, mutta jokainen verrattaen yhtä hyviä.

Pitäisköhän sitä välillä yrittää kirjoittaa taas ihan asiastakin täällä. Mulla eilen oli vaikka mitä kerrottavaa, mutta nyt just ei aivot rullaa niin hyvin että ne muistaisin. ;(

PIENI LOPPUKEVENNYS KYLLÄKIN!!!!

Eli. Jokainen tietää varmasti sovelluksen, nimeltä INSTAGRAM.

Te, joilla siellä on jo käyttäjätunnus, käykäähän painamassa @sarahnousiainen ja sieltä sitä "Seuraa"-nappia. 

Sit mulla olis yks kaveri, joka tarttee kans pari seuraajaa lisää. Se mun kaveri on Ville, ja Ville on sinkku!

Nimimerkillä @villzuu löydätte tän herrasmiehen. Painakaa sieltäki "Seuraa"-nappia, ja oon ikikiitollinen! Mä voin sit jossain vaiheessa kysyä Villeltä, ketä kaikkia siel on lähteny seuraamaan niin keksin niille nimimerkeille jotakin kivaa palkintoa ;)

Hauskaa maanantainjatkoa, ja muistakaa, Instagram tänään ;)

- Sarah

Ok. Sorruin.

Odotin tietysti siihen asti, että kaikki asukkaat asteli taloon. Sitten joutu miettiin että otanko vaiko enkö, mutta tietäessäni että tulee parit seuraavat päivät olemaan vapaa-ajan täytteisiä, niin päädyin tähän. 

Illan kokoonpanosta sen verran; SUURI pettymys.

Frederik ja Andy, ainoat joiden vuoksi avaan tämän, ja muut tulevat pelkkänä sivutuotteena. 

Tästä lisää varmaan tulevien viikkojen aikoina paljon. Spekuloimaan tuskin lähden, en jaksa vaivata päätä sillä mitä lastentarhajuttuja tuotanto on näille keksinyt.

Blääääähh. 

Ps. Päästäkää Reetu nukkumaan jo.

IIKS! Se olis taas se aika vuodesta!

Julkkis-BB. Noh, eikö sitä nyt ole jo tarpeeksi spekuloitu joka mediassa. Mä en viitsi siitä enään muuta sanoa, kuin että KYLLÄ, aion katsoa tämän pävän aloitusjakson, ja varmasti monia muitakin !

Sen sijaan, ajattelin ottaa esiin vähän vähemmän iloisen asian. Nimittäin nuorten itsemurhat.

Olen nyt törmännyt, ensin yhteen jonka kautta toiseen ja niin edelleen, nuoren kirjoittamaan blogiin ja muihin otsikoihin, joissa he ovat kamppailleet omia tuntojansa vastaan, ja lopuksi ei vaan enää voimat riittäneet. Nää on koskettanut mua ERITTÄIN kovasti. Aion jatkaa näiden asioiden tutkimista ja ymmärtämistä. Jokaisen ihmisen olisi varmasti hyvä joskus paneutua näihin asioihin, sillä ne eivät ole todellakaan niin yksinkertaisia asioita kuin luullaan.

Pari viikonloppua sitten, kun mulla oli yötöitä ja oltiin kaverin mökillä, niin siinä muiden törpötellessä jostakin linkistä löysin tieni tämän tytön blogiin:

http://girlbehindsmiles.blogspot.fi/

Siinä vaiheessa kun luin tuon ensimmäisen ja viimeisen postauksen, en pystynyt enää olla lukematta alusta saakka. Tuo tyttö jos joku on tehnyt töitä sen eteen, että paranisi. Surettaa niin paljon, että ne ajatukset saivat hänet päätymään siihen mihin päätyi.
Toivon todella että tällä tytöllä on nyt parempi olla, ei huolia, murheita tai tuskaa. Lepää rauhassa.



Idea tähän postaukseen tuli käydessäni lukemassa IltaSanomien sivuja, ja törmätessäni seuraavaan artikkeliin:

http://www.iltasanomat.fi/perhe/art-1288595286795.html

Oon erittäin ylpeä näistä ihmisistä jotka tekevät töitä sellaisten ihmisten kanssa, joilla on vaikeaa.

Oon hetken aikaa jo itsekin kamppaillut tietynlaisten henkisten asioiden kanssa, jotka ovat ajautuneet jo siihen että vaikuttaa välillä jopa fyysiseenkin kuntoon. Tähän asti olen onneksi selvinnyt poikaystävän ja perheen uskomattomalla tuella. Ja se luo suurta turvallisuuden tunnetta, että tietää voivansa mennä tuollaiseen paikkaan, jossa ymmärretään. Jossa saat puhua.
Täällä Vaasassa on ainakin yksi asema jossa autetaan ihmisiä omien itsejensä kanssa, nimeltään Klaara.

Muistakaa ihmiset, että elämä on joskus kiinni erittäin pienistäkin teoista. Olkaa ystävällisiä ja auttakaa lähimmäistä, miksei myös kauimmaista. Pienet teot on yleensä niitä suurimpia tällaisissa tilanteissa.

- Sarah