Miltä tuntuis, kun pystyis elämään rajattomasti? Tekeen ihan mitä tahansa, missä tahansa, milloin tahansa, ihan vaan siksi koska pystyy siihen? Kuinka siinä vaiheessa pysyisi pää kasassa?
Niin paljon kysymyksiä, niin vähän vastauksia. Tosin monia malliesimerkkejä on vähän liiankin monta.
Näemme monia, jotka ovat seonneet rahasta. Ja pahasti.
Sanotaan, että raha tuo valtaa. Raha rikkoo rajoja. Niinhän se tekee. Itse en oo vielä koskaan päässyt siihen tilanteeseen, että voisi elää edes jotenkin ilman rajoja. Se tuntuu kyllä olevan jonkunlainen päämäärä.
Ei tietenkään mitään tyhmiä, lainvastaisia asioita, mutta sellaisia, että ei tarvitse stressata huomisesta.
Mutta missä sen kaiken kultainen keskitie menee, se pitäisi ensin selvittää. Ihan vaan siksi, ettei jokin osa aivoissa menisi lukkoon, ja alkaisi käyttäytyä kuin aivoton vuohi.
Ehkä oma perhe, koti, vakituinen työpaikka, yleensäkkin elämä, joka olisi vakaa ja säännöllinen tois sen rauhallisuuden joka tarvitaan sellasen vallan pitämiseen.
Ihmiset, ilman ylenpalttista valtaa, etsivät sitä kaikkea onnellisuutta alkoholista.
Ihmiset, ylenpalttisella vallalla, etsivät sitä onnellisuutta huumeista, jota alkoholi ei enää tuonut ajan saatossa.
Meitä tarvitaan kaikenlaisia tähän maailmaan, mutta kuka päättää sen, ketkä saavat elää rajattomasti, ja kuka asettaa rajat vallattomille. Niissä saappaissa en ikimaailmassa haluaisi olla.
Oon joskus myös kuullut, että rajat tuo turvaa. Mä elän mielummin turvassa.
- Sarah
maanantai 9. syyskuuta 2013
9.9.
Huomenta :) .
Tai oikeastaan, päivää, herännyt oon kyllä jo klo 04:10 mutta sitten töiden jälkeen päätin, että ummistan "ihan vain hetkeksi" silmät. Noh, jokainen tietää kuinka siinä käy.. :D
Pitäisköhän sitä välillä yrittää kirjoittaa taas ihan asiastakin täällä. Mulla eilen oli vaikka mitä kerrottavaa, mutta nyt just ei aivot rullaa niin hyvin että ne muistaisin. ;(
PIENI LOPPUKEVENNYS KYLLÄKIN!!!!
Eli. Jokainen tietää varmasti sovelluksen, nimeltä INSTAGRAM.
Te, joilla siellä on jo käyttäjätunnus, käykäähän painamassa @sarahnousiainen ja sieltä sitä "Seuraa"-nappia.
Sit mulla olis yks kaveri, joka tarttee kans pari seuraajaa lisää. Se mun kaveri on Ville, ja Ville on sinkku!
Nimimerkillä @villzuu löydätte tän herrasmiehen. Painakaa sieltäki "Seuraa"-nappia, ja oon ikikiitollinen! Mä voin sit jossain vaiheessa kysyä Villeltä, ketä kaikkia siel on lähteny seuraamaan niin keksin niille nimimerkeille jotakin kivaa palkintoa ;)
Hauskaa maanantainjatkoa, ja muistakaa, Instagram tänään ;)
- Sarah
tiistai 3. syyskuuta 2013
Ok. Sorruin.
Odotin tietysti siihen asti, että kaikki asukkaat asteli taloon. Sitten joutu miettiin että otanko vaiko enkö, mutta tietäessäni että tulee parit seuraavat päivät olemaan vapaa-ajan täytteisiä, niin päädyin tähän.
Illan kokoonpanosta sen verran; SUURI pettymys.
Frederik ja Andy, ainoat joiden vuoksi avaan tämän, ja muut tulevat pelkkänä sivutuotteena.
Tästä lisää varmaan tulevien viikkojen aikoina paljon. Spekuloimaan tuskin lähden, en jaksa vaivata päätä sillä mitä lastentarhajuttuja tuotanto on näille keksinyt.
Blääääähh.
Ps. Päästäkää Reetu nukkumaan jo.
IIKS! Se olis taas se aika vuodesta!
Julkkis-BB. Noh, eikö sitä nyt ole jo tarpeeksi spekuloitu joka mediassa. Mä en viitsi siitä enään muuta sanoa, kuin että KYLLÄ, aion katsoa tämän pävän aloitusjakson, ja varmasti monia muitakin !
Sen sijaan, ajattelin ottaa esiin vähän vähemmän iloisen asian. Nimittäin nuorten itsemurhat.
Olen nyt törmännyt, ensin yhteen jonka kautta toiseen ja niin edelleen, nuoren kirjoittamaan blogiin ja muihin otsikoihin, joissa he ovat kamppailleet omia tuntojansa vastaan, ja lopuksi ei vaan enää voimat riittäneet. Nää on koskettanut mua ERITTÄIN kovasti. Aion jatkaa näiden asioiden tutkimista ja ymmärtämistä. Jokaisen ihmisen olisi varmasti hyvä joskus paneutua näihin asioihin, sillä ne eivät ole todellakaan niin yksinkertaisia asioita kuin luullaan.
Pari viikonloppua sitten, kun mulla oli yötöitä ja oltiin kaverin mökillä, niin siinä muiden törpötellessä jostakin linkistä löysin tieni tämän tytön blogiin:
http://girlbehindsmiles.blogspot.fi/
Siinä vaiheessa kun luin tuon ensimmäisen ja viimeisen postauksen, en pystynyt enää olla lukematta alusta saakka. Tuo tyttö jos joku on tehnyt töitä sen eteen, että paranisi. Surettaa niin paljon, että ne ajatukset saivat hänet päätymään siihen mihin päätyi.
Toivon todella että tällä tytöllä on nyt parempi olla, ei huolia, murheita tai tuskaa. Lepää rauhassa.
Idea tähän postaukseen tuli käydessäni lukemassa IltaSanomien sivuja, ja törmätessäni seuraavaan artikkeliin:
http://www.iltasanomat.fi/perhe/art-1288595286795.html
Oon erittäin ylpeä näistä ihmisistä jotka tekevät töitä sellaisten ihmisten kanssa, joilla on vaikeaa.
Oon hetken aikaa jo itsekin kamppaillut tietynlaisten henkisten asioiden kanssa, jotka ovat ajautuneet jo siihen että vaikuttaa välillä jopa fyysiseenkin kuntoon. Tähän asti olen onneksi selvinnyt poikaystävän ja perheen uskomattomalla tuella. Ja se luo suurta turvallisuuden tunnetta, että tietää voivansa mennä tuollaiseen paikkaan, jossa ymmärretään. Jossa saat puhua.
Täällä Vaasassa on ainakin yksi asema jossa autetaan ihmisiä omien itsejensä kanssa, nimeltään Klaara.
Muistakaa ihmiset, että elämä on joskus kiinni erittäin pienistäkin teoista. Olkaa ystävällisiä ja auttakaa lähimmäistä, miksei myös kauimmaista. Pienet teot on yleensä niitä suurimpia tällaisissa tilanteissa.
- Sarah
Sen sijaan, ajattelin ottaa esiin vähän vähemmän iloisen asian. Nimittäin nuorten itsemurhat.
Olen nyt törmännyt, ensin yhteen jonka kautta toiseen ja niin edelleen, nuoren kirjoittamaan blogiin ja muihin otsikoihin, joissa he ovat kamppailleet omia tuntojansa vastaan, ja lopuksi ei vaan enää voimat riittäneet. Nää on koskettanut mua ERITTÄIN kovasti. Aion jatkaa näiden asioiden tutkimista ja ymmärtämistä. Jokaisen ihmisen olisi varmasti hyvä joskus paneutua näihin asioihin, sillä ne eivät ole todellakaan niin yksinkertaisia asioita kuin luullaan.
Pari viikonloppua sitten, kun mulla oli yötöitä ja oltiin kaverin mökillä, niin siinä muiden törpötellessä jostakin linkistä löysin tieni tämän tytön blogiin:
http://girlbehindsmiles.blogspot.fi/
Siinä vaiheessa kun luin tuon ensimmäisen ja viimeisen postauksen, en pystynyt enää olla lukematta alusta saakka. Tuo tyttö jos joku on tehnyt töitä sen eteen, että paranisi. Surettaa niin paljon, että ne ajatukset saivat hänet päätymään siihen mihin päätyi.
Toivon todella että tällä tytöllä on nyt parempi olla, ei huolia, murheita tai tuskaa. Lepää rauhassa.
Idea tähän postaukseen tuli käydessäni lukemassa IltaSanomien sivuja, ja törmätessäni seuraavaan artikkeliin:
http://www.iltasanomat.fi/perhe/art-1288595286795.html
Oon erittäin ylpeä näistä ihmisistä jotka tekevät töitä sellaisten ihmisten kanssa, joilla on vaikeaa.
Oon hetken aikaa jo itsekin kamppaillut tietynlaisten henkisten asioiden kanssa, jotka ovat ajautuneet jo siihen että vaikuttaa välillä jopa fyysiseenkin kuntoon. Tähän asti olen onneksi selvinnyt poikaystävän ja perheen uskomattomalla tuella. Ja se luo suurta turvallisuuden tunnetta, että tietää voivansa mennä tuollaiseen paikkaan, jossa ymmärretään. Jossa saat puhua.
Täällä Vaasassa on ainakin yksi asema jossa autetaan ihmisiä omien itsejensä kanssa, nimeltään Klaara.
Muistakaa ihmiset, että elämä on joskus kiinni erittäin pienistäkin teoista. Olkaa ystävällisiä ja auttakaa lähimmäistä, miksei myös kauimmaista. Pienet teot on yleensä niitä suurimpia tällaisissa tilanteissa.
- Sarah
torstai 25. huhtikuuta 2013
Voi Wellneteus sentään..
Ihmiset. Älkää koskaan menkö Wellneteukseen, jos ette halua löytää maailman upeimpia treenikamppeita.
Mä en oo nyt ihan varma mistä tää mun kamovillitys taas alkoi. Taisin nähdä kaupungilla yhden naisen, jolla oli aivan upeat maastokuvioiset legginsit. Tänään sitten käydessäni Wellneteuksen liikkeessä, ihan vain hakemassa nuo hanskat, niin näin nää pöksyt. o.o Menin kotiin, söin, katsoin hetken telkkaria ja huomasin että mietin niitä pöksyjä vaan koko ajan. Hain ne sitten kotiin.
Sellasia. Aivan sikatyylit myös päällä! BetterBodies tekee muutenkin mun mielestä parhaiten istuvat reenivaatteet.
Eipä sen kummempaa,
xxx Sarah
Mä en oo nyt ihan varma mistä tää mun kamovillitys taas alkoi. Taisin nähdä kaupungilla yhden naisen, jolla oli aivan upeat maastokuvioiset legginsit. Tänään sitten käydessäni Wellneteuksen liikkeessä, ihan vain hakemassa nuo hanskat, niin näin nää pöksyt. o.o Menin kotiin, söin, katsoin hetken telkkaria ja huomasin että mietin niitä pöksyjä vaan koko ajan. Hain ne sitten kotiin. 
Sellasia. Aivan sikatyylit myös päällä! BetterBodies tekee muutenkin mun mielestä parhaiten istuvat reenivaatteet.
Eipä sen kummempaa,
xxx Sarah
Torstai on edelleen toivoa täynnä. :3
Hepskukkuu, ihana torstai!
Tämä torstai muutti taas hiukan elämääni. Sain asioita järjestykseen ja jälleen vähän taakkaa pois harteilta. Enimmäkseen henkistä taakkaa, eikä sitäkään olisi, ellen keksisi stressata aina jokaisesta pikkuasiasta mitä elämässäni tapahtuu.
Nyt kaikki on siis hyvin 8) ... Ehkä jopa paremmin kuin hyvin..
Tänään salilta kävin treenin jälkeen hakemassa tollasen CMS-matkustuspassin, jolla pääsee sitten tuossa kun lähdetään viikonloppulomalle parhaan ystäväni Wilhelmiinan kanssa Helsinkiin, niin Helsinki Sports Clubille vähän pumppaamaan.. :)
Muutenkin, tuolla niinsanotulla "omalla" salillani, WSC:llä on mielestäni aivan mielettömät edut ja puitteet. Onhan se toki Suomen suurin sali, mutta myös nimensä mittainen.
Jos joku joskus on tulossa Vaasaan käymään, niin suosittelen EHDOTTOMASTI vierailua WSC:llä. Mahtava mesta, hyvä ilmapiiri ja viihtyisä ympäristö.
Eipä sitten tänään muuta! Pitäkää itsenne miehinä ja naisina, voikaa, syökää ja liikkukaa hyvin!
xoxo
Sarah
Tämä torstai muutti taas hiukan elämääni. Sain asioita järjestykseen ja jälleen vähän taakkaa pois harteilta. Enimmäkseen henkistä taakkaa, eikä sitäkään olisi, ellen keksisi stressata aina jokaisesta pikkuasiasta mitä elämässäni tapahtuu.
Nyt kaikki on siis hyvin 8) ... Ehkä jopa paremmin kuin hyvin..
Muutenkin, tuolla niinsanotulla "omalla" salillani, WSC:llä on mielestäni aivan mielettömät edut ja puitteet. Onhan se toki Suomen suurin sali, mutta myös nimensä mittainen.
Jos joku joskus on tulossa Vaasaan käymään, niin suosittelen EHDOTTOMASTI vierailua WSC:llä. Mahtava mesta, hyvä ilmapiiri ja viihtyisä ympäristö.
 |
| Kekkasin tuossa viikonlopun aikana uuden ruoan. Ei tää nyt kaikille oo uusi, mutta mulle on. Eli j-lihaa, sinne vatkaa pari kolme neljä munaa sekaan, mahdollisesti myös halutessaan paprikaa, ne paistaa pannulla ja voila. Päälle raejuustoa ja ehkä fetajuustoa. Mitä nyt mieli tekee ja mitä jääkaapista sattuu löytymään. Suosittelen! (: |
xoxo
Sarah
keskiviikko 24. huhtikuuta 2013
Keskiviikkopumppi!
Mahtavaa keskiviikkopäivää kaikille, ai että kun on hyvä olo! 8)
Tästä hyvästä olosta saan kiittää vain ja ainoastaan, Dynaforden ruusujuuriuutetta! Se todella toimii, suosittelen niin lämpimästi kuin vain voin.
Maku ei ehkä ole se kaikkein mahtavin, mutta sen voi sekoittaa veden sijaan myös vaikkapa jääteen, normaalin teen tai jonkun muun juoman joukkoon. Itse vedin tänään ekaa kertaa suoraan sheikkeriin ja veden kanssa kitusiin.
Kerrankin luontaistuote, joka todella toimii! Jaksat paremmin, väsyneisyydestä ei ole tietoakaan tämän jälkeen.
Tänään taas uurastin salilla ja vedin treenin siten, että kuuntelin vain, ja ainoastaan päätäni. Että missä vaiheessa yleensä tulee se että "nyt ei jaksa enää", sitten kun se tuli, arvioin kroppani jaksamuksen. Ja kroppahan jaksoi. Tästä siis huomasin, että kyllä se kaikki vaan lähtee sieltä pääkopasta.
Älkää kuunnelko niitä ajatuksia, jotka yrittävät lannistaa, vaan niitä, jotka jaksavat kannustaa.
Huomasin treenini melkein lopussa, että olkapään lihakseni näkyy! Hihi, olin niin onnellinen että vedin hymyssä suin treenin loppuun ja päätin palkita itseni solariumilla. Se on niin hieeeno! <3
Mietiskelin tässä huomista jalkatreeniä, että uskaltaudunko menemään salin "isojen poikien puolelle" tekemään jalat.. Nimitys on siis ihan, vain ja ainoastaan minun ja ystävieni kesken keksitty nimi Wasa Sports Clubilla, sillä mielestämme salin "takaosassa" on niinsanotusti "isot pojat" aina pumppaamassa, sinne ei oo pikkutytöillä asiaa.. :D
Laitan huomenna taas uutta kuvaa.
See ya, xoxo
Sarah
Tästä hyvästä olosta saan kiittää vain ja ainoastaan, Dynaforden ruusujuuriuutetta! Se todella toimii, suosittelen niin lämpimästi kuin vain voin.
Kerrankin luontaistuote, joka todella toimii! Jaksat paremmin, väsyneisyydestä ei ole tietoakaan tämän jälkeen.
Älkää kuunnelko niitä ajatuksia, jotka yrittävät lannistaa, vaan niitä, jotka jaksavat kannustaa.
Huomasin treenini melkein lopussa, että olkapään lihakseni näkyy! Hihi, olin niin onnellinen että vedin hymyssä suin treenin loppuun ja päätin palkita itseni solariumilla. Se on niin hieeeno! <3
Mietiskelin tässä huomista jalkatreeniä, että uskaltaudunko menemään salin "isojen poikien puolelle" tekemään jalat.. Nimitys on siis ihan, vain ja ainoastaan minun ja ystävieni kesken keksitty nimi Wasa Sports Clubilla, sillä mielestämme salin "takaosassa" on niinsanotusti "isot pojat" aina pumppaamassa, sinne ei oo pikkutytöillä asiaa.. :D
Laitan huomenna taas uutta kuvaa.
See ya, xoxo
Sarah
keskiviikko 17. huhtikuuta 2013
Musta tuli kummi! :)
Kummituksena olon iloja part 1. :)
Eli..
Ei. Kukaan ei ole pyytänyt minua tulemaan lapselleen kummiksi. Sen päivän kun näen, että joku pitää minua niin tunnollisena ja kummiaineksena, tiedän, että olen selvästikkin kasvanut aikuiseksi.
Kummityttöni on vain hiukan karvaisempi versio.
Nelli, 4- vuotias pointterityttö! :)
Aivan pakko ylistää myös täällä. Jos olette joskus tavanneet kiltin koiran, niin tässä on niiden kaikkien kilttien koirien äiti. Nelli on ehkä maailman kultaisin olento. Niin rauhallinen, iloinen ja reipas likka.
Nelli tulee siis olemaan minulla hoidossa aina silloin tällöin ehkä vähän pidempiäkin ajanjaksoja, omistajansa poissaollessa.
Eli..
Ei. Kukaan ei ole pyytänyt minua tulemaan lapselleen kummiksi. Sen päivän kun näen, että joku pitää minua niin tunnollisena ja kummiaineksena, tiedän, että olen selvästikkin kasvanut aikuiseksi.
Kummityttöni on vain hiukan karvaisempi versio.
Aivan pakko ylistää myös täällä. Jos olette joskus tavanneet kiltin koiran, niin tässä on niiden kaikkien kilttien koirien äiti. Nelli on ehkä maailman kultaisin olento. Niin rauhallinen, iloinen ja reipas likka.
Nelli tulee siis olemaan minulla hoidossa aina silloin tällöin ehkä vähän pidempiäkin ajanjaksoja, omistajansa poissaollessa.
Happyhappy joyjoy! Oon ikionnellinen tästä!
Sainkin pienen mietteen tästä kummitoiminnasta, löysin internetistä tasan yhden koirakummiyhdistyksen, ja mitä ilmeisimmin se toimii ympäri Suomen maata.
Mutta, entäs jos uusi yhdistys alkaisi toimimaan Pohjanmaan alueella.. ;)
perjantai 5. huhtikuuta 2013
Pennut s. 5.4.2013 !
Hienosti meni keisarileikkaus ja Thelmakin alkoi tuossa iltaa myöden heräilemään ja olemaan taas oma virkeä itsensä. Pennut vielä sokeita ja kuuroja, mutta sitäkin enemmän asiaa tuntuu olevan. Itsellä aikamoinen väsy päällä, kun silmä kovana tarkkaillut pentuja ja niiden mammaa, että kaikki on hyvin.
" Aatami ja Eeva "
 |
| Yksi narttu ja yksi uros irlanninsusikoiranpentu sieltä tuli, "Aatami ja Eeva". Pennut syntyivät keisarileikkauksella. Painoa oli n. 840 grammaa, mikä on erittäin paljon. Pienokaiset olivat todella suuria ikäisiksiin. |
 |
| Kauhia imuutus päällänsä. |
 |
| Sisko ja sen veli. |
 |
| Siskon vieressä on hyvä olla ja toisinpäin. |
 |
| Mammimista. |
 |
| Tässä vaiheessa äiti Thelma oli vielä hiukan lampaiden laskun puolella. |
 |
| Pentulaatikossa kauhea hässäkkä välillä päällä. Laatikon pohjalle laitettu lämpöpeitto lämmittää mahan alla. |
Aurinkoa, vauhtia ja irlanninsusikoiria.
Eilen oli kyllä mukava päivä. Käytiin tosiaan poikaystäväni kanssa juoksuttamassa Maijua ja Freddietä, mun lempparikaksikkoa kaikista kuudesta irlanninsusikoirasta. Samalla tietysti joutu moikkaan pikkusta pentuirlista Aidaa sekä muita asukkeja.
Ulkona otetuissa kuvissa seikkailee Maiju ja Freddie, ja vasemman alanurkan omistaa koko joukon suurikokoisin irlis, Jone.
Nämä ovat siis Kennel Tinwhistle's :in koiria. Kennelin omistaja, Taina Niemelä on siis poikaystäväni äitipuoli. :)
Tänään onkin sitten vuorossa Thelma ja keisarileikkaus. Ai että kuinka jännittävää!
Tuntuu kyllä, että Aidassakin olisi jo ihan tarpeeksi hampaita ja kynsiä.. Mutta koiraperheeseen mahtuu aina uusi jäsen. Tosta vois tulla vaikka mun motto :)
Voi eikä, ei saisi eksyä Apula.fi:n sivuille koskaan.. Voisin ottaa vaikka kaikki nuo koirat. Tosin, varmasti jossain vaiheessa siirrytään Apulan sivuille aivan tarkoituksellakin. Tietysti ensin kyselen suhteellisen laajaksi kasvaneelta koiraystäväjoukoltani mahdollisia tietyn rodun kasvattajia..
Talouteemme on siis tulevaisuudessa tulossa ainakin...
Poikaystäväni nimittäin lupasi, että enintään kaksi koiraa, sitten pienen palaverin päätteeksi sovin itseni kanssa että enintään neljä. :)
Rakastan koiria. Ja ystäviäni. Ja perhettä. Ja teitä. :)
Myöhempiin!
Ulkona otetuissa kuvissa seikkailee Maiju ja Freddie, ja vasemman alanurkan omistaa koko joukon suurikokoisin irlis, Jone.
Nämä ovat siis Kennel Tinwhistle's :in koiria. Kennelin omistaja, Taina Niemelä on siis poikaystäväni äitipuoli. :)
Tänään onkin sitten vuorossa Thelma ja keisarileikkaus. Ai että kuinka jännittävää!
Tuntuu kyllä, että Aidassakin olisi jo ihan tarpeeksi hampaita ja kynsiä.. Mutta koiraperheeseen mahtuu aina uusi jäsen. Tosta vois tulla vaikka mun motto :)
Voi eikä, ei saisi eksyä Apula.fi:n sivuille koskaan.. Voisin ottaa vaikka kaikki nuo koirat. Tosin, varmasti jossain vaiheessa siirrytään Apulan sivuille aivan tarkoituksellakin. Tietysti ensin kyselen suhteellisen laajaksi kasvaneelta koiraystäväjoukoltani mahdollisia tietyn rodun kasvattajia..
Talouteemme on siis tulevaisuudessa tulossa ainakin...
 |
| Irlanninsusikoira |
 |
| Dogo Argentino |
 |
| Hollanninpaimenkoira, lyhytkarvainen |
Poikaystäväni nimittäin lupasi, että enintään kaksi koiraa, sitten pienen palaverin päätteeksi sovin itseni kanssa että enintään neljä. :)
Rakastan koiria. Ja ystäviäni. Ja perhettä. Ja teitä. :)
Myöhempiin!
torstai 4. huhtikuuta 2013
Blogger @ my very own mobile!
Oon vissiin älyttömän hidas näissä kaikissa, kun nyt vasta sain tän asennettua mun luuriin. No mutta kuitenkin. Tässä sitä nyt kirjotellaan sitten puhelimella näitä bloggauksia!
On varmaan hiukka helpompi saada ajankohtaiset kuvatkin näihin ja sitä rataa.
En oo sitten kyllä YHTÄÄN varma siitä, kuinka tää toimii ja tulee näkymään ulospäin, täytyy sitten käydä katsomassa läppärillä jälkeenpäin.
Nyt olis aika hilata perse ylös tältä sohvalta täältä läppärin alta. Telkku kiinni ja ylös, ulos ja lenkille! Siellä olis pari irlanninsusikoiraa jotka tahtoo raviradalle juoksemaan :) Illempaan! Kuvia tulossa näistä "pienistä" kavereista.
Pus,
Sarah
Neuloja ja ulkomaanmatka!
Tiedättehän, kun otetaan verikoe. Neula työnnetään suoneen, imetään se veri siihen putkiloon ja thats it. Not a big deal.
Ei munkaan mielestä. Mutta sitten kun on rokotteen aika..
EN TIEDÄ MITÄÄN INHOTTAVAMMAN TUNTUISTA, KUIN TÄMÄ, ETTÄ SE PIIKKI TYÖNNETÄÄN LIHAKSEEN. (+ tietysti mun polvitaivekammo mutta tää oli vielä kamalampi.)
Tää rokotus iskettiin mulle eilen klo 10:30 aamulla, ja vieläkin on lihas kosketusarka ja juntturassa. Onneksi se oli mukava lääkäri, koska olin niin herkässä tilassa tuota laitettaessa, että olisi voinut tädille tai sedälle käydä köpelösti jos olisi sanonut jotain väärin. Se riitti täysin, että äiti hihitteli vieressä kun meikä veti aivan kalpeana hiljaa piikki kiinni lihassa.
On se kumma kun joutuu ottamaan kaikenmaailman rokotuksia, ihan vaan siksi että haluaa käydä toisessa maassa.
Ollaan siis äidin kanssa lähdössä marraskuussa Turkkiin ja ollaan nyt sitten hyvissä ajoin ottamassa rokotukset. Kyseessä siis ensimmäinen rokote hepatiittirokotteista. Noin kuukauden päästä seuraava, ja sitten viimeinen onkin puolen vuoden päästä.
Turkinmatkaa ennen onkin luvassa kaikkea tällaista, tai ainakin tämännäköistä. Kuvassa yksi parhaimpia ystäviäni koiransa kanssa. Kyseessä siis Sandra ja belgianpaimenkoira malinois, pikkuflikka Demi. Sandralla on toinenkin mali, Ferra, mutta Ferrasta en ole kerennyt vielä ottaa kuvia in action, kun joka kerran on ollut akku melkein loppu. Tai no on yksi kuva kummastakin;
Ollut aivan upeita ilmoja nyt maaliskuun lopulla ja huhtikuun alussa. Aurinko porottanut täydeltä taivaalta sinisen viittansa kanssa.
Hollanninpaimenkoira Zusje kotonansa. ((muistutuksena: Kuten kuvasta näkyy, Zusje oli tuolloin vielä tiineenä, ja kaksi päivää eteenpäin kuvan otosta synnytti 6 pentua, joista 5 jäi henkiin. Kaikki narttuja. ))
Pennusta teen sitten maailman parhaan harrastuskoiran. Ainakin yritän parhaani mukaan, ja Sandra lupasi olla tukena ja turvana heikkoina hetkinä. Eli ei siis mitään hätää! :)
Aurinkoista torstain jatkoa.
Ei munkaan mielestä. Mutta sitten kun on rokotteen aika..
EN TIEDÄ MITÄÄN INHOTTAVAMMAN TUNTUISTA, KUIN TÄMÄ, ETTÄ SE PIIKKI TYÖNNETÄÄN LIHAKSEEN. (+ tietysti mun polvitaivekammo mutta tää oli vielä kamalampi.)
Tää rokotus iskettiin mulle eilen klo 10:30 aamulla, ja vieläkin on lihas kosketusarka ja juntturassa. Onneksi se oli mukava lääkäri, koska olin niin herkässä tilassa tuota laitettaessa, että olisi voinut tädille tai sedälle käydä köpelösti jos olisi sanonut jotain väärin. Se riitti täysin, että äiti hihitteli vieressä kun meikä veti aivan kalpeana hiljaa piikki kiinni lihassa.
On se kumma kun joutuu ottamaan kaikenmaailman rokotuksia, ihan vaan siksi että haluaa käydä toisessa maassa.
Pennusta teen sitten maailman parhaan harrastuskoiran. Ainakin yritän parhaani mukaan, ja Sandra lupasi olla tukena ja turvana heikkoina hetkinä. Eli ei siis mitään hätää! :)
Aurinkoista torstain jatkoa.
5 päivää synttäreihin! B)
Huomenia!
Hui, kuten otsikossa mainitsinkin jo, mun synttäreihin on enää 5 päivää! Tosin, onhan silloin mun kahden isoveljenkin synttärit samana päivänä, ja toinen heistä täyttää 30-vuotta, joten, taitaa nämä kemut mennä täysin iloksi hänen puolelleen.
Tässä hituCen vanha kuva meistä, mutta kuva kuin kuva. Ylhäällä siis minä ja siskoni Laura, alarivissä vasemmalta oikealle meneekin vanhemmuusjärjestyksessä, Mikael (jonka piti tämäkin kuva sitten ikuistaa mukavalla ilmeellä), Janne sekä Henri. Rakkaat sisarukseni. :)
Se on aika hassu juttu kyllä. Monet ei usko ensikuulemalta sitä. Minkä ymmärrän täysin, koska ei se nyt mitenkään kovin yleistä ole, että samassa perheessä, eri vuonna syntyneitä samana päivänä olisi kovin monta. Perheessämme on kolme samana päivänä syntynyttä, mutta eri vuosina. Mikael, vanhin isoveljeni on syntynyt vuonna -81, toiseksi vanhin veljeni -83, ja minä -92.
Siihen lisätäkseni vielä yhden veljen, nuorimman heistä sekä perheen vanhimman, eli siskoni. -88 nuorin veljeni ja -80 siskoni.
INSTAGRAM - my little love of my life.
En muista koska niinsanotusti discoverasin Instagramin, mutta oon kyllä tosi onnellinen että sen löysin.
Minut löytää sieltä sarahnousiainen / @sarahnousiainen - nimimerkin takaa. Käyttäjänimeni on yksityinen, mutta siitä vaan rohkeasti painamaan seuraa-nappia niin hyväksyn niitä. Kuten kuvatsa näkyy, mulla on vasta köyhät 218 seuraajaa, ja lisää on saatava!
Instagramista löytää kyllä kaikenlaisia inspiraation alkuja. Niinkuin tämä tässä. Ai ettien että kun olisi tyylikästä alkaa kirjoittamaan koirien muotilehteä. Tai no, ei kirjoittamaan mutta kuvaamaan. Olen ammatiltani media-assistentti, joten osaan jotenkuten (;D) käyttää kameraa, ja sitäpaitsi vuosiluokallani ammattikoulussa, oli niin monta huippua valokuvaajaa, että voisin heistä palkata pari tekemään juttua kanssani. He ovat sopivasti levittäytyneetkin ympäri Suomea, joten kuvaaminen olisi samantien monessa eri toimipaikassa, ympäri maata. Mikä olisi levinneisyyden kannalta ERITTÄIN HYVÄ, ellei täydellinen idea.
Itseasiassa juuri tänäaamuna lisäsinkin pienimuotoisen suruttelukuvan IG:hen, nimittäin näistä;
PIRU VIE PHILIPS! LUOTIN SUHUN!
Eli ostin nämä Clas Ohlsonilta tuossa viimelauantaina, ainakin mun mielestä tosi kalliit kuulokkeiksi (melkein 40 euroa). JA SITTEN KUN EILEN KOKEILIN HETKEN NIITÄ IHAN VAAN TÄSSÄ KOTOSALLA, NIIN RIGHTISTA LÄHTI ÄÄNET!?!?!?! WTF! Pikkasen petyin. Siinä on semmonen juttu, että kun mun korvassa ei pysy pelkkä nappi, eikä pelkkä tollanen imukuppipää, vaan niissä on pakko olla vielä noi korvan taa laitettavat systeemit. Aina kuulokkeet tippuu ja lentelee missä sattuu, kun esimerkiksi vedät täysiä juoksumatolla niin se on tosi jees, kun tunnet että nonni nyt lähti kuulokkeet, ja sitten ne onkin jo takaseinässä, juoksumaton vauhdin saattelemana. Ehkä jopa hyvällä säkällä astut itse pari kertaa niiden päälle.
Oon käyttänyt nyt ennenkun oon nämä tuelliset kuulokkeet hommannut, niin SÄHKÖTEIPPIÄ, millä oon sitten teipannut ne fucking kuulokkeet mun korvaan kiinni. :D Pari kertaa pukkarissa on jotkut naikkoset kyselly, että oonko lähdössä vetämään vauhdikastakin tuntia johkin kun täytyy vetää kunnolla teippiä.. No juu en ollut :(
Mutta sitten. Nyt kaikki onkin täysin hyvin.
Kokeilin niitä nimittäin äsken taas ihan huvin ja urheilun kannalta, niin toimi aivan täydellisesti. Hmm? Kosketushäikkä? Muuten vaan mukava temppuilu siltä varalta, että toimiikin, jos on viemässä takaisin liikkeeseen?
En oo kyllä koskaan ollut sellanen ihminen, että veisin takaisin liikkeeseen jonkun ostamani asian / tavaran, jos se ei ole TÄYSIN käyttökelvoton tai vain vähän rikki heti seuraavana päivänä ostosta. Olen tyytynyt myös hiukan huonompaan. Tai pakosta edes pieni rikkoontuminen tai käyttöhäikkä ei edes haittaa. Sitäpaitsi olen niin onneton kaikenlaisen uuden ja hienon kanssa, että varon niitä niin paljon, että varmasti särjen edes jotain.
En kehtaisi ikinä mennä huutamaan mihinkään kauppaan myyjille että "Vittu tää ei toiminut, antakaa uus heti paikalla!!!" ( Niinkuin valitettavan moni tekee, en tiedä sitten mistä moisia älyväläyksiä tulee?? Se myyjä voinu tietää että se ei toiminutkaan täydellisesti, eikä varmastikaan ole hän ollut joka on k.o. esineen koonnut.)
Pakko kyllä myöntää, että H&M:ssä kävin kerran kolme kertaa, SUKKAHOUSUJEN takia. B|
Ne repes joka kerran kun laitoin päälle niin haaroista.
Tosin, kolmannella kerralla myyjä kertoi, että k.o. sukkahousuista on muuallakin tullut sama ongelma esille, ja niissä oli valmistusvika. Olin helpottunut. Aluksi myyjä katsoi mua kyllä silleen, että mitenköhän toi vetää nää jalkaan tai yleensäkin, mitäköhän teen niillä kun joka päivä ovat rikki.
Aamupostaus, done. Mulla on nimittäin vapaata ensmaanantaille asti, ellei lauantain yövuoroa Rocktailssissa lasketa, joten näitä postauksia saattaa paukahdella tänne ennätysmäärä. Oon myös ollut hiukka kipeänä tässä jo tovin, joten uloskaan en väkisin varmastikaan lähde. Tosin siellä on UPEA ilma. Katsellaan.
P.S. Ai niin! Veljeni koira Mokka tulee hoitoon viikonlopuksi äitini luokse, varmasti tulee kuvia myös sieltä sitten :)
Bai. <3
Hui, kuten otsikossa mainitsinkin jo, mun synttäreihin on enää 5 päivää! Tosin, onhan silloin mun kahden isoveljenkin synttärit samana päivänä, ja toinen heistä täyttää 30-vuotta, joten, taitaa nämä kemut mennä täysin iloksi hänen puolelleen.
Se on aika hassu juttu kyllä. Monet ei usko ensikuulemalta sitä. Minkä ymmärrän täysin, koska ei se nyt mitenkään kovin yleistä ole, että samassa perheessä, eri vuonna syntyneitä samana päivänä olisi kovin monta. Perheessämme on kolme samana päivänä syntynyttä, mutta eri vuosina. Mikael, vanhin isoveljeni on syntynyt vuonna -81, toiseksi vanhin veljeni -83, ja minä -92.
Siihen lisätäkseni vielä yhden veljen, nuorimman heistä sekä perheen vanhimman, eli siskoni. -88 nuorin veljeni ja -80 siskoni.
En muista koska niinsanotusti discoverasin Instagramin, mutta oon kyllä tosi onnellinen että sen löysin.
Minut löytää sieltä sarahnousiainen / @sarahnousiainen - nimimerkin takaa. Käyttäjänimeni on yksityinen, mutta siitä vaan rohkeasti painamaan seuraa-nappia niin hyväksyn niitä. Kuten kuvatsa näkyy, mulla on vasta köyhät 218 seuraajaa, ja lisää on saatava!
Instagramista löytää kyllä kaikenlaisia inspiraation alkuja. Niinkuin tämä tässä. Ai ettien että kun olisi tyylikästä alkaa kirjoittamaan koirien muotilehteä. Tai no, ei kirjoittamaan mutta kuvaamaan. Olen ammatiltani media-assistentti, joten osaan jotenkuten (;D) käyttää kameraa, ja sitäpaitsi vuosiluokallani ammattikoulussa, oli niin monta huippua valokuvaajaa, että voisin heistä palkata pari tekemään juttua kanssani. He ovat sopivasti levittäytyneetkin ympäri Suomea, joten kuvaaminen olisi samantien monessa eri toimipaikassa, ympäri maata. Mikä olisi levinneisyyden kannalta ERITTÄIN HYVÄ, ellei täydellinen idea.
Itseasiassa juuri tänäaamuna lisäsinkin pienimuotoisen suruttelukuvan IG:hen, nimittäin näistä;
Eli ostin nämä Clas Ohlsonilta tuossa viimelauantaina, ainakin mun mielestä tosi kalliit kuulokkeiksi (melkein 40 euroa). JA SITTEN KUN EILEN KOKEILIN HETKEN NIITÄ IHAN VAAN TÄSSÄ KOTOSALLA, NIIN RIGHTISTA LÄHTI ÄÄNET!?!?!?! WTF! Pikkasen petyin. Siinä on semmonen juttu, että kun mun korvassa ei pysy pelkkä nappi, eikä pelkkä tollanen imukuppipää, vaan niissä on pakko olla vielä noi korvan taa laitettavat systeemit. Aina kuulokkeet tippuu ja lentelee missä sattuu, kun esimerkiksi vedät täysiä juoksumatolla niin se on tosi jees, kun tunnet että nonni nyt lähti kuulokkeet, ja sitten ne onkin jo takaseinässä, juoksumaton vauhdin saattelemana. Ehkä jopa hyvällä säkällä astut itse pari kertaa niiden päälle.
Oon käyttänyt nyt ennenkun oon nämä tuelliset kuulokkeet hommannut, niin SÄHKÖTEIPPIÄ, millä oon sitten teipannut ne fucking kuulokkeet mun korvaan kiinni. :D Pari kertaa pukkarissa on jotkut naikkoset kyselly, että oonko lähdössä vetämään vauhdikastakin tuntia johkin kun täytyy vetää kunnolla teippiä.. No juu en ollut :(
Mutta sitten. Nyt kaikki onkin täysin hyvin.
Kokeilin niitä nimittäin äsken taas ihan huvin ja urheilun kannalta, niin toimi aivan täydellisesti. Hmm? Kosketushäikkä? Muuten vaan mukava temppuilu siltä varalta, että toimiikin, jos on viemässä takaisin liikkeeseen?
En oo kyllä koskaan ollut sellanen ihminen, että veisin takaisin liikkeeseen jonkun ostamani asian / tavaran, jos se ei ole TÄYSIN käyttökelvoton tai vain vähän rikki heti seuraavana päivänä ostosta. Olen tyytynyt myös hiukan huonompaan. Tai pakosta edes pieni rikkoontuminen tai käyttöhäikkä ei edes haittaa. Sitäpaitsi olen niin onneton kaikenlaisen uuden ja hienon kanssa, että varon niitä niin paljon, että varmasti särjen edes jotain.
En kehtaisi ikinä mennä huutamaan mihinkään kauppaan myyjille että "Vittu tää ei toiminut, antakaa uus heti paikalla!!!" ( Niinkuin valitettavan moni tekee, en tiedä sitten mistä moisia älyväläyksiä tulee?? Se myyjä voinu tietää että se ei toiminutkaan täydellisesti, eikä varmastikaan ole hän ollut joka on k.o. esineen koonnut.)
Pakko kyllä myöntää, että H&M:ssä kävin kerran kolme kertaa, SUKKAHOUSUJEN takia. B|
Ne repes joka kerran kun laitoin päälle niin haaroista.
Tosin, kolmannella kerralla myyjä kertoi, että k.o. sukkahousuista on muuallakin tullut sama ongelma esille, ja niissä oli valmistusvika. Olin helpottunut. Aluksi myyjä katsoi mua kyllä silleen, että mitenköhän toi vetää nää jalkaan tai yleensäkin, mitäköhän teen niillä kun joka päivä ovat rikki.
Aamupostaus, done. Mulla on nimittäin vapaata ensmaanantaille asti, ellei lauantain yövuoroa Rocktailssissa lasketa, joten näitä postauksia saattaa paukahdella tänne ennätysmäärä. Oon myös ollut hiukka kipeänä tässä jo tovin, joten uloskaan en väkisin varmastikaan lähde. Tosin siellä on UPEA ilma. Katsellaan.
P.S. Ai niin! Veljeni koira Mokka tulee hoitoon viikonlopuksi äitini luokse, varmasti tulee kuvia myös sieltä sitten :)
Bai. <3
keskiviikko 3. huhtikuuta 2013
Huh huhtikuuta. Wuf.
Kamala kun oon ihan unohtanut koko blogin. :) Pitäis useammin muistaa ilmoittaa itsestään.
Kauhean ahdistavaa esimerkiksi googlettaa itsensä. Yök mikä fiilis. En kylläkään tiedä että miksi mutta jotenkin.
Tässä ollaan nyt oltu melkein koko pääsiäinen lomilla ja vähän niinsanottua omaa saikkua pidetty. Ollut aivan järkkyjä oloja. Tiedä sitten, alkaako mullakin patoutumaan paniikkihäiriö. Ahdistaa, kun ahdistaa niin paljon. :D Ei ole helppoa kun on vaikeaa.
Tässä on nyt koirailtu tosi paljon viimeaikoina, oma koirani Laika kävi steriloitavana viimeviikolla ja on nyt taas kuin eri koira. Hienosti selvisi leikkauksesta vaikka 10 vuotta neidillä jo mittarissa.
Siperianhusky narttu, Laika, synt. 25.5.2003
Hiukan se oli raasun näköinen kotiutuessaan ja kun tää kyseinen kinkkuverkko oli puettu päälleen. Pian saa lähteä taas viemään Laikaa ulos. Itseasiassa tänä viikonloppuna veljeni koira Mokka (sekarotuinen, cockerspanieli+mäyräkoiramix) tulee jälleen hoitoon. Ja Mokkahan näyttää tältä...
Mokka on erittäin miellyttämisenhaluinen pikku pötkylä. Tältä koiralta ei tosiaan tarmoa puutu. Aina valmis leikkimään tai lenkkeilemään. Helposti vetää Laikankin rinnalla melkein 15 kilometriä lenkkiä, vaikka kokoa ei olekaan paljoa. Mokka on myös erittäin tottelevainen, kiitos veljeni ja hänen avovaimonsa koulutuksen. Tyttö on todella lempeä ja ihan tosi, symppis. Tämä flikka tietää, milloin olet huonolla päällä ja tarvitset jotakuta jonka vieressä olla. Mokka tarjoaa mieluusti seuraa. Ihana pieni.
Sitten vielä pientä herkistelyä. Käytiin tuossa yksi keskiviikko poikaystäväni kanssa ulkona. Kuvan ottohetkestä ei kauaakaan, kun minulla alkoi pyöriä niin mahassa kuin päässäkin, ja lähdimme kotiin. Hauskaa oli kuitenkin sen aikaa mitä ehti olla. :)
Aaaaaa loppuun vielä mahtava kappale! Rangdadangdangdangdangdigidigi!! :D
Arash - She makes me go
Kauhean ahdistavaa esimerkiksi googlettaa itsensä. Yök mikä fiilis. En kylläkään tiedä että miksi mutta jotenkin.
Tässä ollaan nyt oltu melkein koko pääsiäinen lomilla ja vähän niinsanottua omaa saikkua pidetty. Ollut aivan järkkyjä oloja. Tiedä sitten, alkaako mullakin patoutumaan paniikkihäiriö. Ahdistaa, kun ahdistaa niin paljon. :D Ei ole helppoa kun on vaikeaa.
Tässä on nyt koirailtu tosi paljon viimeaikoina, oma koirani Laika kävi steriloitavana viimeviikolla ja on nyt taas kuin eri koira. Hienosti selvisi leikkauksesta vaikka 10 vuotta neidillä jo mittarissa.
Hiukan se oli raasun näköinen kotiutuessaan ja kun tää kyseinen kinkkuverkko oli puettu päälleen. Pian saa lähteä taas viemään Laikaa ulos. Itseasiassa tänä viikonloppuna veljeni koira Mokka (sekarotuinen, cockerspanieli+mäyräkoiramix) tulee jälleen hoitoon. Ja Mokkahan näyttää tältä...
Mokka on erittäin miellyttämisenhaluinen pikku pötkylä. Tältä koiralta ei tosiaan tarmoa puutu. Aina valmis leikkimään tai lenkkeilemään. Helposti vetää Laikankin rinnalla melkein 15 kilometriä lenkkiä, vaikka kokoa ei olekaan paljoa. Mokka on myös erittäin tottelevainen, kiitos veljeni ja hänen avovaimonsa koulutuksen. Tyttö on todella lempeä ja ihan tosi, symppis. Tämä flikka tietää, milloin olet huonolla päällä ja tarvitset jotakuta jonka vieressä olla. Mokka tarjoaa mieluusti seuraa. Ihana pieni.
Sitten voidaankin siirtyä vielä kiinnostavampaan aiheeseen.. ;) Eli tässä on pentue, josta mahdollisesti kasvattajan kanssa katsomme sopivan sijoitukseen tulevan nartun minulle! Eli kyseessä hollanninpaimenkoiria, kuvan pennut ovat kaikki narttuja. Niitä syntyi alunperin kuusi, mutta yksi niistä ei jaksanut ja sai siivet selkäänsä. Kaksi syntyi raidattomana, mikä tekee niistä värivirheellisiä. Henkilökohtaisesti ihastuin juuri tuohon oikeassa reunassa olevaan raidattomaan niin paljon, että itsekin ihmettelen.. :') Harrastuskoiraahan minä haen, ja raidoilla tai ilman, ei vaikuta koiran osaamiseen. Tosin, sijoitusmielessä kasvattajalla ei olisi mitään ideaa sijoittaa värivikaista holskua. Olisin oiva sijoituskohde, koska asun sen verran lähellä tätä kyseistä kasvattajaa. Muut kiinnostuneet ostajat asuvat kauempana, ja halusivat uroksen.
Aaaaaa loppuun vielä mahtava kappale! Rangdadangdangdangdangdigidigi!! :D
Arash - She makes me go
tiistai 19. helmikuuta 2013
Helmikuu ja hiuskuume :)
Monia tyylejä, niin monia värejä.. Mistä valita?
Hiuskuume. Se on pahapaha.
Mitä ihmettä sitä keksisi. Sitä liukuvärjäystä ei enään halua, kun kaikilta sellainen jo löytyy. Toki se sopis, mutta kun tahdon olla oma itseni, en ehkä niinkään massaa. Tietenkin maailmassa on varmasti kokeiltu jo kaikkea, että massaahan tässä ollaan joka tapauksessa.
Esimerkkinä tällainen upea tyyli. Melkeinpä aina hyvännäköinen. Eli sellaista tricolortyyppistä ajattelin lähteä hakemaan. Kattellaan myöhemmin sitten miten se onnistui.. Pohjaväriksi tosin haluaisin sellaisen harmahtavan ruskean, ja raitoihin mustaa sekä täysin platinaa. Sellainen olisi jännä korkkiruuveihin vedettynä. Ja tietysti pituutta saisi olla kunnolla. Omat hiukset ovat noin 40 senttiä pitkät, joten oliskohan 60 senttisten pidennysten vuoro jälleen. Hiusraitoja tilata vain eri väreissä paketillinen ja iskeä niitä sitten päähän kiinni.
Eipä muuta. Ei tässä kirjoituksessa mitään järkeä ollut, mutta teki mieli avautua johonkin.
Hiuskuume. Se on pahapaha.
Mitä ihmettä sitä keksisi. Sitä liukuvärjäystä ei enään halua, kun kaikilta sellainen jo löytyy. Toki se sopis, mutta kun tahdon olla oma itseni, en ehkä niinkään massaa. Tietenkin maailmassa on varmasti kokeiltu jo kaikkea, että massaahan tässä ollaan joka tapauksessa.
Eipä muuta. Ei tässä kirjoituksessa mitään järkeä ollut, mutta teki mieli avautua johonkin.
lauantai 26. tammikuuta 2013
Kss, kss, tule kesä jo!
Piiiiiitkä väli taas kirjoituksissa.. :)
Hmph, nyt alkaa kirjaimellisesti jo ottamaan päähän, että kesä ei voisi tulla jo..
Ihanat vihreät ruohot ja sininen taivas. Kaikki hyvä aikanaan, eikä makeaa mahan täydeltä. Festareita pitkin kesää, niin Suomessa kuin muuallakin maailmassa. Yhdet himoitsemani festit järjestetään jälleen, Tomorrowland. Sinne on pakko päästä vielä.
Tähän mennessä vuotta 2013 onkin tullut jo monenlaista mielenkiintoista uutta aktiviteettia tietoon, esimerkiksi
- 22.2. alkaisi eräs tour.. ;) (TÄSTÄ LISÄÄ MYÖHEMMIN)
- 25.2. haen yhteishaussa Kannukseen kouluun, maatalousalalle, eläintenhoitajaksi. Tosin, sinne on kyllä täältä kotokaupungistani vähän alle 200 kilometriä, mutta kerrankin olisi sellainen koulu mikä oikeasti kiinnostaisi.
Eli siinä onkin tekemistä jo reippaasti puoleksi vuodeksi kumpaankin päähän tätä vuotta.
Sattui hauskasti tuossa yksi päivä, vanha tuttuni linkitti facebook-sivuilleni IRC-GALLERIA-NICKINI! Siinä olikin sitten naurussa pitelemistä, kun löysin näitä vuosia vanhoja kuvia. Tässä pari makoisaa esimerkkiä.
___________________________________________________________
Itseasiassa, pakko sanoa, että oon kyllä ollut suht hellyyttävä. :D
___________________________________________________________
Keskimmäimmäisen isoveljeni vanha auto, jonka aikoinaan lupasin ostaa pois täyttäessäni 18-vuotta. Hän kuitenkin möi sen sitä ennen. Olin katkera.
___________________________________________________________
Nuorempana tapasimme istua ystävien kyydissä ja ajelimme vain ympäri Vaasaa. Kerran sattui ja kolahti, ja auto meni tähän kuntoon.
___________________________________________________________
Lisää naamaa.
___________________________________________________________
Skootterilla kun kaatuu, niin käy näin. Voin kertoa, että naama oli kipeä, ja pienikin tuulenvire kirveli silmittömästi.
Naaman lisäksi myös olkapää aukesi, myös ranteessa oli muistaakseni avohaava.
Hymyileminen oli hiukka vaikeaa, kun haavojen parantuessa ne kiristivät ihoa. Johtuisikohan siitä nykypäivän vinoon hymyilemiseni?
Tässä kuvassa onnettomuus oli juuri tapahtunut.
___________________________________________________________
Vaasassa järjestettiin aikoinaan Rockperry-niminen destivaali, jotka muodostuivatkin suuriksi kaverimiittingeiksi. Alkoholilla oli tietysti aina oma osuutensa asiassa.Kuvassa kanssani hyvä ystäväni Sofia.
___________________________________________________________
Vauhdikkaita iltoja, ja hyvä seura. Plus tietenkin kesä. Mikäs sen parempaa.
___________________________________________________________
Lapsuudenystäväni Melissa. Pidämme edelleen yhteyttä. Melissa on yksi harvoista joiden kanssa olemme saaneet pidettyä yhteyttä, vaikka välimatkat ovatkin olleet välillä pitkiä.
___________________________________________________________
Eräänä jouluna veljeni osti kelkan, ja pitihän sitä tietysti päästä kokeilemaan. Kotipihaa ympäri päästeltiin menemään välillä vähän vauhdikkaamminkin.
Kuvassa oleva kelkka on jo myyty kauan sitten, ja uudet kelkat paikkaamassa.
___________________________________________________________
Vanha paras ystäväni Juho. Koulujenpäättäjäiset, ja haikeita mieliä. Olisikohan ollut kahdeksannen luokan päättäjäisiä tässä.
___________________________________________________________
Kaverikuva ammattiopistosta.
___________________________________________________________
Koulun järjestämä laiva- ja bussireissu Tukholmaan. Kuvassa Juho ja minä.
___________________________________________________________
Vanhoja hyviä aikoja, sekä Rockperry.
___________________________________________________________
Tämä kolmikko oli joskus erottamaton.
___________________________________________________________
Näitä naamoja ei vähällä unohda. Hienoaj reissuja ja hyviä hetkiä.
___________________________________________________________
Ammattiopistossa harjoittelimme media-assareina kameran käyttöä. Jenny <3
___________________________________________________________
Rakas koirani Laika.
Laika ihmettelee kamerasta kuuluvia ääniä.
___________________________________________________________
Rockperry.
___________________________________________________________
Laika.
___________________________________________________________
Nyt on pakko sanoa, että aika tosiaan kultaa muistot, tässä katsellessani taaksepäin elämääni, niin on todella tullut ikävä tiettyjä asioita. JOPA lähimenneisyyden HELSINKIÄ! Ja Helsingissä asuvia tuttujani.
Toivotaan, että pääsen pian taas huudeille.
Ei muuta.
- Sarah
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)