Eli..
Ei. Kukaan ei ole pyytänyt minua tulemaan lapselleen kummiksi. Sen päivän kun näen, että joku pitää minua niin tunnollisena ja kummiaineksena, tiedän, että olen selvästikkin kasvanut aikuiseksi.
Kummityttöni on vain hiukan karvaisempi versio.
Aivan pakko ylistää myös täällä. Jos olette joskus tavanneet kiltin koiran, niin tässä on niiden kaikkien kilttien koirien äiti. Nelli on ehkä maailman kultaisin olento. Niin rauhallinen, iloinen ja reipas likka.
Nelli tulee siis olemaan minulla hoidossa aina silloin tällöin ehkä vähän pidempiäkin ajanjaksoja, omistajansa poissaollessa.
Happyhappy joyjoy! Oon ikionnellinen tästä!
Sainkin pienen mietteen tästä kummitoiminnasta, löysin internetistä tasan yhden koirakummiyhdistyksen, ja mitä ilmeisimmin se toimii ympäri Suomen maata.
Mutta, entäs jos uusi yhdistys alkaisi toimimaan Pohjanmaan alueella.. ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti