Neuloja ja ulkomaanmatka!

Tiedättehän, kun otetaan verikoe. Neula työnnetään suoneen, imetään se veri siihen putkiloon ja thats it. Not a big deal.

Ei munkaan mielestä. Mutta sitten kun on rokotteen aika..

EN TIEDÄ MITÄÄN INHOTTAVAMMAN TUNTUISTA, KUIN TÄMÄ, ETTÄ SE PIIKKI TYÖNNETÄÄN LIHAKSEEN. (+ tietysti mun polvitaivekammo mutta tää oli vielä kamalampi.)
Tää rokotus iskettiin mulle eilen klo 10:30 aamulla, ja vieläkin on lihas kosketusarka ja juntturassa. Onneksi se oli mukava lääkäri, koska olin niin herkässä tilassa tuota laitettaessa, että olisi voinut tädille tai sedälle käydä köpelösti jos olisi sanonut jotain väärin. Se riitti täysin, että äiti hihitteli vieressä kun meikä veti aivan kalpeana hiljaa piikki kiinni lihassa.
On se kumma kun joutuu ottamaan kaikenmaailman rokotuksia, ihan vaan siksi että haluaa käydä toisessa maassa.

Ollaan siis äidin kanssa lähdössä marraskuussa Turkkiin ja ollaan nyt sitten hyvissä ajoin ottamassa rokotukset. Kyseessä siis ensimmäinen rokote hepatiittirokotteista. Noin kuukauden päästä seuraava, ja sitten viimeinen onkin puolen vuoden päästä.

Turkinmatkaa ennen onkin luvassa kaikkea tällaista, tai ainakin tämännäköistä. Kuvassa yksi parhaimpia ystäviäni koiransa kanssa. Kyseessä siis Sandra ja belgianpaimenkoira malinois, pikkuflikka Demi. Sandralla on toinenkin mali, Ferra, mutta Ferrasta en ole kerennyt vielä ottaa kuvia in action, kun joka kerran on ollut akku melkein loppu. Tai no on yksi kuva kummastakin;

Ollut aivan upeita ilmoja nyt maaliskuun lopulla ja huhtikuun alussa. Aurinko porottanut täydeltä taivaalta sinisen viittansa kanssa.

Hollanninpaimenkoira Zusje kotonansa. ((muistutuksena: Kuten kuvasta näkyy, Zusje oli tuolloin vielä tiineenä, ja kaksi päivää eteenpäin kuvan otosta synnytti 6 pentua, joista 5 jäi henkiin. Kaikki narttuja. ))
 Pennusta teen sitten maailman parhaan harrastuskoiran. Ainakin yritän parhaani mukaan, ja Sandra lupasi olla tukena ja turvana heikkoina hetkinä. Eli ei siis mitään hätää! :)

Aurinkoista torstain jatkoa.