Teksti sisältää vitutuksen sijoittelua.
No juu. En tiedä sitten, mutta tossa n. klo 18:30 alkoi vituttamaan ihan suunnattomasti. Käytiin tuolta vuokraamosta hakemassa pari elokuvaa illaksi, ja siellä sitten hokasin kun asiakas lapsineen katselee vaan kun oma muksu kopeloi karkkipurkkeja...
Ei siinä mitään, mutta jos ihmiset ei pysty pitämään pieniä äidin ja isin kullannuppuja kurissa tuollaisessa kaupassa, joissa esillä olevat karkit eivät ole lasten käpälille tarkotettuja, ja vanhemmat tietävät varmasti hyvin, että liikkeessä on kyseinen valikoima... niin jättäisivät kotiin, tai ottais syliin, tai JOTAIN!!
Pisti vaan niin ärsyttämään.
Tässäkin on se kinkkinen tilanne, että kun menet myyjänä sanomaan asiasta, niin tulee suoraan kommentit "MENE SINÄ LIKKA KOTIIN KASVAMAAN, ENKÖHÄN MINÄ OSAA LAPSENI KASVATTAA, ITSELLÄSI EI VARMASTI OLE OLLUT LAPSIA" jnejnejne... Hmph.. Ikuinen oravanpyörä. Ja umpikuja. Noh, ei siittä sen enempää. Pahinta tässä on se, että puran kiukkuni, jonka alkuperäistä syytä en osaa itse määrittää, niin lähellä oleviin ihmisiin, vaikkeivät he ole mulle mitään pahaa tehneet tai sanoneet. Mikä avuksi! Tupakkikaan ei meinaa auttaa. :D Kai mä oon sitten vaan niin väsynyt viimeöisen unenpuutteen takia + muuta stressiä...
Saarisen Nikon blogia pitäs kirjotella tässä heti kun saan briiffin ja ohjeet ja muut härpäkkeet. Sekin luo oman stressinsä, eikä se kyllä helppoa ole, vaikka niin aluksi luuli. Niko kun otti ja lähti tuonne etelän lämpöön viidakkoon, nimittäin Viidakon tähtöset-ohjelmaan. Ei siinä mitään, tsemii Nikolle, kyllä mä hänen saappaansa täytän mahdollisimman hyvin. :D Siltä tulee varmaan kyllä niin kärkästä kommenttia sieltä päästä ettei oo tosikaan, kun mun paikkaukset näkee. Noooh... Woman gotta do what a woman gotta do.
Kuten mainitsin, niin kyseinen blogi on Niko Saarisen BB-blogi. Eli luulis, että niinsanottuna "sisäpiiriläisenä" osaisin ehkä jotain mukavia analyyseja heittää talossa asuvista asukkaista, heidän tehtävistään, ja muutenkin siitä koko miljööstä. Ei se nyt niin kamalaa voi olla.. ;)
Itseasiassa, tässä huokaillessani huomasin, että täähän auttaa! Että kirjottelen tänne. Hmph. :) Mukavaa. Yleensä puhutaan siitä, että pitäis jollekkin läheiselle avautua tai jotain, mutta mulla toimii näköjään tää, koska avautuessani saan asian kuulostamaan siltä, että syyllistän tätä toista, vaikkei hän olisi tehnytkään muuta kuin kuunnellut. Sekin tosin riippuu siitä kuka kuuntelee. Perheeni tietää tempperamenttini eivätkä siitä niin piittaa, vaikka heittäisinkin vähän vi*tumaisempaa kommenttia ilmoille.
Vähemmän tutut saattaisivat jopa salaa loukkaantua niistä, minulle siitä ilmoittamatta. Noin. Taas olen kehittänyt itselleni joukon lisää vihamiehiä. :) Tämä tyyppi menee ja kertoo toisille ystävilleen, kuinka kehtasinkin sanoa niin ja näin, ja he kauhistelevat sitä yhdessä ja viidakkorummut soi.
Katos. En ookkaan ennen tiennyt sitä, mistä se jauhanta johtuu, mutta tuostahan se. Siitä, että ihmiset eivät tunne minua ja puheitteni tarkoituksia. :) Koska mulla ei oikeesti ole koskaan tarkoitus loukata ketään. Ei vahingossa, eikä tahallaan. Muhun pitää vaan asennoitua eri tavalla. Niin mäkin teen erilaisten ystävieni kanssa. Mulla on jopa sellasia vähän hiljaisempiakin ystäviä, ja that's fine. Niiden kanssa juttelen eri tavalla ja eri aiheista. Sitten on näitä niinsanotusti räväkämpiä, joiden kanssa sitten hullutellaan eteen ja taakse. Just sen takia voin sanoa, että meikäläisen elämä on tosi rikasta. Mulla on maailman parhaita ystäviä ympärillä. :) Uusien tuttavuuksien luonti on aika vaikeaa, mutta kyllä niidenkin joukosta löytyy aina ne, jotka sitten raivaavat tiensä mun sydämeen. Just ne, joiden kanssa hullutellaan. Yleensä sellaset vähän rauhallisemmat persoonat ei uskalla lähteä mun matkaan. Ymmärrän myös sen, ja seki on ihan ok. :)
Aaah. Kiitos ja anteeks. Tää oli tällanen vee-itutus-kirjotus. Nyt helpottaa. :D
Ai niin! Tässä vielä kuva tatuoinnista, jota aion alkaa sovittelemaan tuohon lantiolle. Pretty crazy, huh!?
Ihastuin siihen ensisilmäyksellä kierrellessäni tuolla internetin syvyyksissä. That's something I want! <3 Tulee sattumaan ihan hulluna, itkupotkuraivarit + muut päälle, mutta eiköhän se olis sen arvonen. Siihen voisin liittää jotenkin oman perheeni tuonne sekaan.. vai meniskö liian sekavaksi? Onhan mulla vielä toinen kylki sitten vapaana.. ;)
Ja tietenkin, ei vähäisimpänä vaikkakin aikalailla viimeisimpänä, edelleenkin mielestäni kaunein nainen maan päällä. Jordan. Mulla tulee olemaan varmaan aina välillä näitä Katien kuvien pakkopostauksia. Mutta samalla muistutan itelleni, että jokanen voi olla kaunis. Myös minä. Jos otan mallia Pricestä. ;)
En tiedä, mutta noi siivet sai mut vissiin hokaan ton kuvan. Toki on muutenkin kaunis ja esikuvallinen nainen, mutta oon noihin mun tatuointeihin suunnitellut noita siipiä ja sulkia, niin sopi teemaan. Kiitos ja anteeks viimesen kerran tältä päivältä. Toivotaan et huominen olis parempi päivä, ainakin pääsen taas värjäyttään tukkaa ja meikattavaksikin ehkä :) Torstaina meen nimittäin Know How-messuille ystäväni hiusmalliksi. Siellä sitten kävellään Vero Modan vaatteissa lavalla ja tukka laitettuna. Odotan innolla :)
Bye.